Juhannuslahja

Elämä järjesti tänään aikamoisen yllätyksen.  Aamusta asti särki päätä,  oli huono olo,  huimasi ja väsytti. Aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta ja luulin jo saaneeni lievän auringonpistoksen.  Peruin päivän reissunkin sen takia, että saisin toipua rauhassa.  Mutta se ei silti ollut ihan kuin auringonpistos... jotain erilaista siinä oli, vaikka en tunnistanut mitä. 

Illalla vasta se iski tajuntaan.  Kaivoin verenpainemittarin esille ja mittasin. Mittasin toisenkin kerran. Ja kolmannen. Ja viidennen.  Sitten oli pakko uskoa. 

Vielä toukokuussa,  kun oli tällaiset samanlaiset helteet,  verenpaine huiteli äärirajoilla siitäkin huolimatta että otin lääkkeet säännöllisesti.  Helteisen päivän jälkeen illalla oli säännöllisesti 190/95.  Ja olo oli huono.

Nytkin oli olo huono, mutta eri tavalla.  Paine oli 110/70.  Vaikka aurinko paahtoi hellelukemia koko päivän.  Eikä se johtunut lepäämisestä,  sillä en tosiaankaan malttanut levätä koko päivää.  Viisikymppiselle tuollainen lukema on enemmän kuin joululahja - sitä ei tahdo uskoa.  Se on nuoren ihmisen paine,  ei aikuisen elämässä ryvettyneen otuksen.  Olin ihan kuin halolla päähän hakattu,  ei aluksi edes ymmärtänyt että tällainen ihme olisi voinut tapahtua.

Mutta uskottava se on.  Vasta kuukausi mennyt Antioksidanttiklinikalla käynnistä ja nyt jo tuollaisia tuloksia! En arvaa kuvitellakaan mitä muuta on vielä edessä.  Mahtava fiilis!

kuva täältä

Tunnisteet: Ravintolisät, Verenpaine

  ¶ 22.51