Joulu on kuulemma tulossa. Kumma juttu, kun kaikki ihmiset ympärillä pyörivät hullun lailla...  mistäköhän mahtaisi johtua?  Siivota pitää,  ostaa lahjoja ja ruokaa,  muistaa anoppia ja naapuria ja kaveria ja postinkantajaa ja ...  Stressihän siitä tulee ennenpitkään. Torstaina meillä kävi siivooja tekemässä normaalin viikkosiivouksen.  Päätin jo pari vuotta sitten että jos en mitään muuta satsaa itseeni ja hyvinvointiini, niin sen kaksi-ja-puolisataa-kuukaudessa sijoitan ilomielin siihen, että minun ei tarvitse viettää viikonloppujani imurinvarressa ja pölyrätin kanssa kämppää kiertäen. Se on ollut yksi elämäni parhaita päätöksiä! No jokatapauksessa siivoojat tulivat torstaina myöhään iltapäivällä rättiväsyneinä ja stressaantuneina. Luulin jo että jotain oli sattunut, mutta itse asiassa kaikki oli joulun syytä! Kaksi täyttä joulusiivousta oli kuulemma takana siltä päivältä ja koko viikko oli ollut samanlaista. Meillä tehtiin normaali viikkosiivous, johon meni puolitoista tuntia. En ollut edes ajatellut mitään joulusiivousta! Hyvänen aika, kämppä on ihan tarpeeksi siisti näinkin ja ensi viikon torstaina tulevat taas tekemään normaalin viikkosiivouksen, juuri sopivasti aaton alla. Eikös joulu ole ilon ja rauhan juhla - näin olen kuvitellut - eikä stressin riemuvoitto?

No hyvähän sitä on sängyn pohjalta huudella, sillä räkätauti on jatkunut jo neljä viikkoa. En juuri mitään ole jaksanut ajatella kuin omaa selviytymistäni päivästä päivään. Olen kokeillut kaikki mahdolliset lääkkeet, joita kotoa löytyy:  auringonhatun, valkosipulin, homeopaattisia aineita, yrttejä, nenähuuhteluja, vaihtolämpöisiä jalkakylpyjä, höyryhengitystä, suoliston puhdistusta, tervaa, viinaa ja saunaa...  ilman tulosta. Toisina päivinä olo on parempi,  toisina olen niin tukossa että luulen tukehtuvani. No ainoa lohdutus on se, että jos työterveyshoitajan ennustus käy toteen, niin kärsimystä on jäljellä enää viikko tai kaksi. Sitä on kuulemma liikkeellä nyt.

Niinpä ette varmaan kauheasti ihmettele, jos kerron että en ole varautunut joulun tuloon kertakaikkisen mitenkään. Ainoa poikkeus on lista, johon suunnittelin joulunpyhien ruuat ja niihin tarvittavat ainekset. Mikäli olen vielä ensi viikonkin tässä kunnossa, niin mies saa lähteä listan kanssa kauppaan. Kovin pitkä se ei kyllä ole -  kahden hengen talous aikoo selvitä joulusta karjalanpaistilla, vihanneslisukkeilla ja mandariineilla. Pullo punaviiniä riittää pyhien glögiin ja rasia suklaata mahdolliseen imelännälkään. Jospa tänä vuonna vihdoinkin toteutuisi se kauan suunniteltu yksinkertainen ja rauhallinen joulu ilman turhaa hössötystä ja stressiä. Se kuuluisa valkea joulu, joka on täynnä lepoa, rauhaa ja yhdessäoloa sohvalla viltin alla lämpimässä. Kiitos räkätaudin.

PS. onneksi ehdin ostaa jo kuukausi sitten miehelle lahjaksi ne pakolliset Reinot, sillä viimejouluiset ovat kuluneet pohjista jo puhki...

Tunnisteet: Joulu

  ¶ 19.11