Omakohtaisia kokemuksia

yömyöhään

2011-12-06T04:36:00.000+02:00

... vai pitäisikö sanoa aamuaikaisin.

Elämä alkaa järjestyä pikkuhiljaa. Mitenkähän sitä osaa elää ja olla kun stressipisteet eivät killu katossa koko ajan eikä pieni ihmislapsi syöksyile ympäriinsä täynnä adrenaliinia?

Äidille järjestyi yllättäen paikka hoivakodissa ja muuttokin saatiin järjestettyä sujuvasti. Mamman dementia on edennyt siihen vaiheeseen, että istuttuaan kaksi kuukautta samojen naamojen kanssa terveyskeskuksen vuodeosaston aamupalapöydässä hän ilahtui joka kerta tavatessaan uusia ihmisiä. On varmaan mukavaa kun elämä on täynnä yllätyksiä! Omat lapsensa hän silti vielä tuntee - ainakin ajoittain.

Työtkin sitten loppuivat säädetyn ajan kuluessa, joten nyt pääsen nauttimaan perusteellisesta joulusiivouksesta ensimmäisen kerran moneen vuoteen. Työkkärin kanssa olen viimeksi ollut tekemisissä toistakymmentä vuotta sitten ja täytyy kyllä sanoa, että systeemi on muuttunut melkoisesti! Olen naivisti kuvitellut, että työkkärin tehtävänä on yhdistää työtä hakevat ihmiset ja vapaat työpaikat. No tuo illuusio karisi kyllä heti kun oven avasin. Virkailijoita ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa. Yksi käski ensin kirjautua pankkitunnuksilla heidän systeemiinsä ja kirjata itse oman työhistoriani sisään. Sen jälkeen toinen vilkaisi nopeasti työtodistustani, käski lukea heidän nettisivuiltaan ohjeet työttömille työnhakijoille ja tulla uudestaan 3 kuukauden kuluttua. That´s it. Kaksi ihmistä sai yhden suoritepisteen sille päivälle minun ansiostani ja sehän onkin tärkeintä tässä valtiossa.

Hilpeää iltaa

2011-10-13T20:44:00.000+03:00

Elämä ei voisi mennä iloisemmin. Olen kolmatta päivää työmatkalla vieraassa kaupungissa. Työkaveri, jonka alunperin piti lähteä kanssani jakamaan neljän tunnin ajomatka, sairastui lähtöä edeltävänä päivänä. Onneksi ymmärtäväinen puoliskoni - jolla ei enää sairaseläkeläisenä ole mitään esteitä lähteä lyhyelläkään varoitusajalla - oli heti valmis kuin partiolainen. Ja niinpä pyyhkäisimme alkuviikosta toiselle puolelle Suomea, majoittauduimme firman maksamaan hotellihuoneeseen ja lähdimme firman kustantamalle pienelle iltapalalle. Minä hoidin työasiat ja sen jälkeen olemme lomailleet hyvällä omallatunnolla, kuljeskelleet kuin kunnon turistit ihmetellen vieraan kaupungin katuja tuhannen kapakan kautta... hups. Aina siihen asti kunnes tänä iltana vihdoin avasin työläppärini, kytkeydyin hotellin langattomaan verkkoon ja aloin ladata työsähköpostejani. Ja luin Viranomaisen lähettämän viestin, jossa ilmoitetaan että Viranomainen on tänään jättänyt käräjäoikeuteen kirjelmän firman hakemiseksi konkurssiin.

2011-09-30T21:26:00.000+03:00

Heippa taas. Lupaan, etten ota tavaksi kirjoittaa kahta postausta joka vuosi. Itse asiassa mielessä on pyörinyt aiheita jo vähän aikaa, mutta en ole keksinyt mitään järkevää tapaa selittää missä olen kupannut kaikki nämä kuukaudet. Siispä en edes yritä.

Jostain kumman syystä nyt perjantai-iltana on älyttömän onnellinen olo. Tiedättehän sen jyrkän nousuhumalan kaltaisen tilan, joka syntyy yhdestä puolen litran siideristä yhdistettynä 100 gramman suklaalevyyn, pussilliseen hedelmäkarkkeja, puoleen litraan mansikkajäätelöä ja mikrossa lämmitettyyn lihapiirakkaan halkaistulla makkaralla ja kahdella ruokalusikallisella sinappikurkkusalaattia. No juuri sellainen ihana pilvissä leijuva olo on tällä hetkellä ja tuntuu, että voisin saada kaiken haluamani. Etenkin sen huomisen 10 miljoonan lottopotin, johon satsasin peräti 5 euroa. Voittosuhde olisi aika hyvä. Ja yleensä kun on tällainen olo, niin se tietää jotain mukavaa yllätystä - tai sitten karmeaa krapulaa seuraavana aamuna. Jos saisin valita, niin ottaisin mielummin ensinmainitun.

Ja koska nyt olen tehnyt tyylikkään paluun näyttämölle, poistun sieltä yhtä hilpeänä kuin saavuinkin. Lähden valmistautumaan huomisaamun päänsärkyyn, jonka yli toivottavasti nukun sikeästi kuin pikkulapsi äitinsä käsivarsilla. Tosin minä en aio nukkua kenenkään käsivarsilla, vaan todennäköisesti herään aamulla siten, että yksi viisikiloinen karvakasa nukkuu minun käsivarsieni päällä tai tyynystä kolme neljäsosaa rohmuten. Koska aina sanotaan, ettei näin hilpeässä tilassa pitäisi tehdä päivityksiä sosiaaliseen mediaan, luotankin siihen ettei kukaan 17 lukijastani huomaa minun vielä olevan hengissä eikä ainakaan ole enää kiinnostunut. Nukkuessani aion antaa alitajuntani ratkaista sen visaisen kysymyksen, miten ihmeessä blogilla on vielä 17 seuraajaa vaikka en ole kirjoittanut kuukausiin. Hyvää yötä!

Hyvää kevättä tänä vuonna!

2011-03-06T10:32:00.000+02:00

On hyviä ja huonoja uutisia.

Hyvät ensin: olen herännyt talviuniltani terveenä. Marraskuussa alkanut flunssa on vihdoinkin antanut periksi huolimatta lukuisista lääkärissäkäynneistä, täysin turhista verikokeista, lääkärin määräämistä testeistä, nenäsumutteista, pillereistä ja muusta kemiallisesta tavarasta, joiden reseptit heitin samantien roskiin. Työterveyshoitaja oli hieman väärässä, kun ennusti tämän kestävän viisi viikkoa. Viisi kuukautta olisi ollut lähempänä, mutta onneksi se on nyt historiaa. Nenäkannu on ollut kovassa käytössä ja siitä on ollut suunnatonta apua. Mistään muusta hoitotoimenpiteestä ei sitten ole ollutkaan, elikkä vanha viisaus piti taas paikkansa: se ottaa aikansa.

Sitten huonot: räkimisen aikana en jaksanut kiinnittää minkäänlaista huomiota terveellisiin elämäntapoihin. Hyvä kun jaksoin raahautua aamuisin työmaalle ja iltaisin kotiin. Tauti vei voimat totaalisesti. Ja toi kilot takaisin. Nyt ollaan taas lähtöpisteessä eli tuhdissa 82 kilon kunnossa, mikä tällaisella pätkällä vie painoindeksin reippaasti punaiselle puolelle. Pituutta pitäisi tulla 20 senttiä lisää tai painoa hävitä 20 kiloa, jotta oltaisiin normaalialueella. Koska epäilen vahvasti, että tuo ensimmäinen ei tässä elämässä toteudu, niin hyökkään voimalla toisen kimppuun. Voimalla sen takia, että minua ei ole luotu kultaisen keskitien kulkijaksi. En kerta kaikkiaan osaa tehdä mitään "maltillisesti". Se "maltti" vain lipsuu ajan kanssa jompaankumpaan sivuun, joten lähden heti samantien joko mustasta tai valkoisesta päästä liikkeelle. Niin on helpompaa. Ja koska tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä, niin tästä se lähtee. Aamukahvit olen juonut, mutta nekin vain "maltillisen" kermatilkkasen kanssa. Karpannut olen ennenkin ja tiedän että se toimii, mutta nyt haluan kunnon ketoosin päälle välittömästi, jotta tuloksia alkaa näkyä. Siispä kokeilen Dukanin dieettiä. Siinähän syödään alussa pelkkää proteiinia 3-10 päivää, jotta saadaan nopea aloitus. Ei siis yhtään salaatinlehteä tai kurkunpalaakaan lisäksi. Kuulostaa hurjalta, mutta eiköhän kolme päivää mene vaikka löysässä hirressä... No päätös on tehty ja nyt lähden kananmunia keittelemään. Keskiviikkona saa jo syödä salaattia.....

Hyvää joulua!

2010-12-22T19:56:00.001+02:00

2010-12-19T19:11:00.000+02:00

Joulu on kuulemma tulossa. Kumma juttu, kun kaikki ihmiset ympärillä pyörivät hullun lailla... mistäköhän mahtaisi johtua? Siivota pitää, ostaa lahjoja ja ruokaa, muistaa anoppia ja naapuria ja kaveria ja postinkantajaa ja ... Stressihän siitä tulee ennenpitkään. Torstaina meillä kävi siivooja tekemässä normaalin viikkosiivouksen. Päätin jo pari vuotta sitten että jos en mitään muuta satsaa itseeni ja hyvinvointiini, niin sen kaksi-ja-puolisataa-kuukaudessa sijoitan ilomielin siihen, että minun ei tarvitse viettää viikonloppujani imurinvarressa ja pölyrätin kanssa kämppää kiertäen. Se on ollut yksi elämäni parhaita päätöksiä! No jokatapauksessa siivoojat tulivat torstaina myöhään iltapäivällä rättiväsyneinä ja stressaantuneina. Luulin jo että jotain oli sattunut, mutta itse asiassa kaikki oli joulun syytä! Kaksi täyttä joulusiivousta oli kuulemma takana siltä päivältä ja koko viikko oli ollut samanlaista. Meillä tehtiin normaali viikkosiivous, johon meni puolitoista tuntia. En ollut edes ajatellut mitään joulusiivousta! Hyvänen aika, kämppä on ihan tarpeeksi siisti näinkin ja ensi viikon torstaina tulevat taas tekemään normaalin viikkosiivouksen, juuri sopivasti aaton alla. Eikös joulu ole ilon ja rauhan juhla - näin olen kuvitellut - eikä stressin riemuvoitto?

No hyvähän sitä on sängyn pohjalta huudella, sillä räkätauti on jatkunut jo neljä viikkoa. En juuri mitään ole jaksanut ajatella kuin omaa selviytymistäni päivästä päivään. Olen kokeillut kaikki mahdolliset lääkkeet, joita kotoa löytyy: auringonhatun, valkosipulin, homeopaattisia aineita, yrttejä, nenähuuhteluja, vaihtolämpöisiä jalkakylpyjä, höyryhengitystä, suoliston puhdistusta, tervaa, viinaa ja saunaa... ilman tulosta. Toisina päivinä olo on parempi, toisina olen niin tukossa että luulen tukehtuvani. No ainoa lohdutus on se, että jos työterveyshoitajan ennustus käy toteen, niin kärsimystä on jäljellä enää viikko tai kaksi. Sitä on kuulemma liikkeellä nyt.

Niinpä ette varmaan kauheasti ihmettele, jos kerron että en ole varautunut joulun tuloon kertakaikkisen mitenkään. Ainoa poikkeus on lista, johon suunnittelin joulunpyhien ruuat ja niihin tarvittavat ainekset. Mikäli olen vielä ensi viikonkin tässä kunnossa, niin mies saa lähteä listan kanssa kauppaan. Kovin pitkä se ei kyllä ole - kahden hengen talous aikoo selvitä joulusta karjalanpaistilla, vihanneslisukkeilla ja mandariineilla. Pullo punaviiniä riittää pyhien glögiin ja rasia suklaata mahdolliseen imelännälkään. Jospa tänä vuonna vihdoinkin toteutuisi se kauan suunniteltu yksinkertainen ja rauhallinen joulu ilman turhaa hössötystä ja stressiä. Se kuuluisa valkea joulu, joka on täynnä lepoa, rauhaa ja yhdessäoloa sohvalla viltin alla lämpimässä. Kiitos räkätaudin.

PS. onneksi ehdin ostaa jo kuukausi sitten miehelle lahjaksi ne pakolliset Reinot, sillä viimejouluiset ovat kuluneet pohjista jo puhki...

Pilleriä naamaan ja pyjamat kiertoon

2010-11-28T17:25:00.000+02:00

Omakohtaisia kokemuksiahan tässä on tarkoitus kirjoitella, joten laitanpa kuitenkin tänne seuraavat kokemukset, vaikka ensin ajattelin että en kehtaa. No, kaikesta voi oppia, jos on halua. Toivottavasti tästä on hyötyä jollekulle muullekin ja ensisijaisesti minulle itselleni jos joskus vielä tulee samanlainen tilanne eteen.

Viikon olen nyt kärvistellyt vuosisadan pahimman räkätaudin kourissa. Taustatietona voin kertoa, että minulla räkätauti alkaa aina poikkeuksetta vatsan toimintahäiriön seurauksena. Sen syntysyystä en ole päässyt perille, sillä mielestäni olen syönyt varsin normaalisti viime aikoina. Siis normaalisti verrattuna siihen miten yleensä syön. Karppaajana syön yli 100 grammaa rasvaa päivässä ja sen pitäisi noin yleisesti ottaen voidella röörit tarpeeksi hyvin. Reilusta puolesta kilosta kasviksia saa tarpeeksi kuituja, niin ettei lisäkuitua yleensä tarvita. Jos kuitenkin ummetus iskee päälle, se hoituu yleensä aika kivuttomasti pellavansiemenrouheella ja magnesiumilla. No tällä kertaa hoksasin vasta kolmantena päivänä, että suolentoimintaa pitää vähän avittaa. Kuitu ei kuitenkaan auttanut ja magnesiumit olivat loppu. Vasta neljäntenä päivänä sain otettua magnesiumoksidia, joka sitten laittoikin tulpan liukkaasti liikkeelle. Vaan siihen mennessä oli jo vahinko ehtinyt tapahtua elikkä yläpään röörit olivat tukkeutuneet totaalisesti, nenä valui kuin niagran putous ja suorastaan tunsin, kuinka kaikki pöpöt rynnivät alapäästä ylöspäin tekemään tuhojaan limakalvoilla. Yleensä yläpääkin on rauhoittunut päivän tai parin kuluttua siitä, kun viemäristö on taas alkanut vetää normaalisti. Niinpä olinkin varsin rauhallinen ja varma siitä, että viimeistään torstaina-perjantaina olisin taas täysin kunnossa. Mutta enpä arvannutkaan oikein!

Samalla kun hoitelin viemäristöä kuidulla ja magnesiumilla, otin myös räkätaudin taltuttamiseksi homeopaattisia valmisteita. Minulla on niitä aina varastossa ja olenkin vuosien mittaan saanut pysäytettyä monet vaivat ihan alkuunsa parilla napilla. Olen myös käynyt ammattihomeopaatilla ja saanut sieltä suurta apua fyysisiin ongelmiini. Ihan perusaineita minulla on aina käsilaukussa, esim. Arnicaa pieniin tapaturmiin ja särkyihin, Aconitumia äkillisiin vaivoihin ja jotain sopivaa tuotetta vilustumisen ensioireisiin. Tällä kertaa päätin ottaa Source Naturalsin vilustumiseen tarkoitettua valmistetta, jossa on useampaa ainetta. Se on auttanut aikaisemminkin, joten ajattelin että tälläkin kertaa se varmasti kuivattaa nenän hetkessä.

Mutta kävikin juuri päinvastoin. Perjantaina olin jo melkein terve. Lauantaiaamuna herätessäni oli olo kahta kamalampi. Vatsa toimi jo normaalisti, mutta limaa puski ulos ennätystahtiin. Koko ruumis puski kylmää hikeä ja jouduin kierrättämään likomärkiä pyjamia muutaman tunnin välein kuivumaan. Mitään muuta syytä en keksinyt kuin nuo homeopaattiset valmisteet. Ihmettelin aikani, mutta sitten aloin miettiä niiden toimintaperiaatetta. Homeopatiahan vaikuttaa syyhyn, ei seuraukseen. Se ei paranna flunssaa vaan sen alkuperäisen vaivan, joka on flunssan taustalla. Tässä tapauksessa ilmeisesti pillerit laittoivat elimistön puhdistuslaitoksen kovaan työhön ja puskemaan kaiken mahdollisen elimistöön kertyneen kuonan pois kaikkia mahdollisia kanavia pitkin. Mitään muuta syytä äkilliseen olon huononemiseen en keksi.

Elimistö-paran auttamiseksi olen juonut paljon yrttiteetä ja Valmarin-liuosta, joka tasapainottaa elimistön happamuutta. Olen jatkanut kuitujen syömistä ja pysytellyt kasvispainotteisella ruokavaliolla. Lisäksi olen ottanut maitohappobakteereja ja ylimääräisiä annoksia vitamiineja. Eiköhän tällä kuurilla ja levolla kohta ala tautikin talttua. Toivottavasti.

Hakkaisin päätä seinään jos minulla olisi sellainen

2010-11-24T15:03:00.000+02:00

Tie lankeemukseen on päällystetty hyvillä aikomuksilla - vai miten se nyt menikään? No jokatapauksessa ajankohtainen asia tällä hetkellä, kun lojun sängyn pohjalla räkätaudissa. Minulla räkätauti liittyy aina saumattomasti ylirasitukseen ja siitä johtuviin vääriin ruokailutapoihin. Luulisi jo ihmislapsen osaavan pitää huolta kunnostaan kahden burn-outin jälkeen, mutta naismuisti on auttamattoman lyhyt ja huono. No ei auta syyttää ketään muuta kuin itseään.

Elokuussa jo pyysin esimieheltäni lupaa ottaa kahden kuukauden palkatonta stressilomaa väsymyksen vuoksi. No sitä ei myönnetty ja silloin ajattelin, että saapas nähdä kauanko akka jaksaa. Aika kauan, olen ihan hämmästynyt. Etenkin kun koko syksyn on vain tahti kiihtynyt ja stressikäyrä noussut. Nyt parin viikon ajan olen ollut tosi väsynyt, on ollut muistiongelmia ja ympäristökin on jo alkanut huomautella loppuunpalaneesta ulkonäöstäni. Kun sitten sopivasti alkoi maanantaina kesken työpäivän viluttaa ja nenä vuotaa, ilmoitin jääväni sairaslomalle. Ainoa fiksu teko pitkään aikaan. Tosin jos olisin ollut ihan fiksu, niin olisin hakenut työterveyslääkäriltä stressilomaa jo aikoja sitten - eikä se sitten olisikaan enää ollut palkatonta. Välillä sitä vaan yrittää ylittää itsensä firman hyväksi vaikka vastoin parempaa järkeään.

Järjellä ei kyllä suoraan sanottuna ole mitään tekemistä stressin kanssa. Nyt sen taas huomaa, kun makaa sängyssä tekemättä mitään. Ensimmäiset kaksi päivää ovat yhtä tuskaa. Päässä pyörivät tekemättömät työasiat ja muistilista kasvaa kasvamistaan. Ensin sitä syyttää itseään siitä, että on ajautunut tällaiseen tilanteeseen. Sitten syyttää firmaa. Sitten tulevat kaikki muut tunteet laidasta laitaan: itsesääli, suru, huoli, kapina, hyväksyminen. Tällä hetkellä olen jossain huolen ja hyväksymisen välivaiheilla. Kokemuksesta tiedän, että vasta hyväksymisen jälkeen pystyn rentoutumaan täydellisesti ja vasta sen jälkeen alkaa palautuminen. No onneksi eritteitä tuntuu riittävän vielä muutamaksi päiväksi, että saan hyvällä omallatunnolla jatkaa tätä vuoristorataa.

2010-10-09T11:59:00.000+03:00

Kiitos kaikille teille, jotka olette jättäneet kommentteja. Saan sähköpostiini ilmoituksen aina kun joku kirjoittaa kommentin, joten kaikki on huomioitu mutta en ole jaksanut vastata niihin. Elämä on ollut yhtä hullunmyllyä joka rintamalla, sekä töissä että kotona että äitini osalta. Uskon etten olisi nyt tässä kirjoittamassa, jollen olisi myös raivannut aikaa itselleni ja syömisteni tehotarkkailuun. Asioita on vaan pitänyt priorisoida ja tällä kertaa blogin kirjoittaminen on kärsinyt.

Ruokavaliostani eli hiilihydraattitietoisesta syömisestä olen kuitenkin pitänyt kiinni kynsin ja hampain. No paria tietoista lipsumista lukuunottamatta, esim. puolisoni syntymäpäivää, jota juhlimme suklaalla ja kuohuviinillä. Olen kirjannut tunnelmia ylös karppifoorumin ruokapäiväkirjaan melkein joka päivä, mutta ajattelin tässä vielä tehdä lyhyen yhteenvedon ja ikään kuin selityksen poissaololleni.

Kaikkein mielenkiintoisin juttu oli työterveystarkastus, joka tehdään aina 5 vuoden välein. Sitä varten otettiin perusverenkuva ja kolesterolit. Fiksu terveydenhoitaja oli tulostanut myös vanhojen verikokeiden tulokset, joita oli kiva vertailla. Aika mielenkiintoisia tuloksia:

Helmikuu 2009 (silloin elin enempi tai vähempi virallisterveellisellä, aika suuri osa päivittäisestä ravinnosta oli kahvia ja voileipiä )

fP-Gluk 4,9 (verensokeri, tavoitetaso 4-6)
hemoglobiini 143
fP-Kol 5,1 (kolesteroli, tavoitetaso alle 5)
fP-Kol-HDL 1,49 (hyvä kolesteroli, tavoitetaso yli 1)
fP-Kol-LDL 3,37 (huono kolesteroli, tavoitetaso alle 3)
fP-Trigly 0,94 (triglyseridit, tavoitetaso alle 2)

Toukokuu 2010 (6 kuukautta sen jälkeen kun olin jättänyt sokerin, valkoiset jauhot ja suurimman osan teollisesti tuotetuista ruuista kaupan hyllylle. söin kuitenkin vielä jonkin verran leipää, puuroja, paljon hedelmiä ja marjoja sekä pyrin pitämään ruuan mahdollisimman vähärasvaisena)

fP-Gluk 5,3
hemoglobiini 135
fP-Kol 4,3
fP-Kol-HDL 1,84
fP-Kol-LDL 2,2
fP-Trigly 0,55

syyskuu 2010 (4 kuukautta sen jälkeen kun aloin karpata)

fP-Gluk 5,5
hemoglobiini 127
fP-Kol 5
fP-Kol-HDL 2,22
fP-Kol-LDL 2,58
fP-Trigly 0,46

Hemoglobiini on mennyt alaspäin. Siihen voi olla kaksi syytä. Ensinnäkin ei-karpit saavat rautaa ruisleivästä, jota minä en syö. Oma hemoglobiinini on kuitenkin varsin kelvollinen naisihmiselle, joten en ole huolissani. Helmikuun 2009 korkea tulos saattoi johtua myös siitä, että tuolloin olin flunssassa (korkeat tulehdusarvot) ja elimistö saattoi olla jonkin verran kuivunut.

Kokonaiskolesteroli on viisi eli suositellun ylärajalla, mutta siitäkään en olisi kovin huolissani. Kun hyvän kolesterolin määrä on noin korkea, se kompensoi huonon suurta määrää. Terveydenhoitaja sanoi myös, että hyvän kolesterolin määrän pitäisi olla kaksinkertainen triglysereihin nähden ja minulla se on melkein viisinkertainen. Sydänliiton sivuilta luin, että triglyseridien määrää nostavat alkoholi, sokeri ja sokeroidut tuotteet, joten tuo selittää hyvän arvon. Kaikenkaikkiaan olen oikein tyytyväinen noihin arvoihin.

Vaikka vaakaan ei pitäisikään tuijottaa, niin kyllä tämä "salarakkaani" on kunniapaikalla kuntopyörän vieressä olohuoneen nurkassa. Tämä pyhä kaksiyhteys ikään kuin muistuttaa ja kannustaa yrittämään. Ilokseni on pienehköjä tuloksiakin jo alkanut näkyä pitkän jumituksen jälkeen. Olen hillitysti lisännyt ruokavaliooni hiilihydraatteja eli lisää vihanneksia, kotimaisia marjoja ja satunnaisen viipaleen ruisleipää viikonloppuisin. Syömäni ruuan määrä on vähentynyt eli tulen kylläiseksi pienemmällä ruokamäärällä ja ruokailukertojen määrä on myös tippunut kahteen ateriaan päivässä, joista ainakin toinen on lämmin ruoka. Töissä joudun yleensä olosuhteiden pakosta tyytymään eväisiin, mutta nekin ovat aina kunnon karppisapuskaa eli paljon vihanneksia, annos proteiinia ja vähän rasvaa kyytipojaksi. Käytännössä aika usein eväslounaani on salaatinkerä, tomaattia, kurkkua ja muita vihanneksia, keitettyjä munia, tonnikalaa tai kananfile tai mozzarellaa sekä päälle loraus oliiviöljyä ja auringonkukan- tai hampunsiemeniä.

Töistä puheenollen haasteita on tipahdellut edelleen viime kerran jälkeen. Yksi joukostamme päätti lähteä toiseen työpaikkaan, mitä en oikeastaan ihmettele. Me loput jäljellejääneet sinnittelemme tilanteen kanssa ja teemme parhaamme. Mitäpä muuta tässä oikein voisikaan? Onneksi meillä on hyvä yhteishenki ja rautainen porukka, joten kaikki puhaltavat samaan hiileen.

Äidistäni kirjoitin jo elokuussa eikä tilanne juurikaan ole muuttunut. Muistihäiriöt eivät parane itsestään ja syksy on tuonut tullessaan yksinäisyyden aiheuttaman masennuksen, joka on johtanut sydänoireisiin. Äiti kieltäytyy silti jääräpäisesti lähtemästä palvelutaloon. Varmaan tuttu tilanne monelle keski-ikäiselle, jonka vanhemmat ovat vielä elossa. Ruoka ei maistu ja syöminen unohtuu. Sen jälkeen kunto heikkenee nopeasti ja edessä on jälleen kerran sairaalareissu, jossa ei löydetä mitään syytä sairastumiseen. Vanhus laitetaan kotiin näennäisesti terveenä ja kierre jatkuu.

Tällaista siis tälla kertaa. Toivottelen mukavaa syksyn jatkoa lukijoilleni, jotka ovat jaksaneet pysytellä matkassa mukana. Yritän päästä päivittelemään vähän useammin tästä lähtien.

Kuka puhuikaan haasteista...

2010-09-25T10:34:00.000+03:00

Sitä saa mitä tilaa. Haasteistahan puhuin viime postauksessani. Ehdin jo nauttia työpaikan haasteista vähän aikaa. Onneksi en osannut katsoa pitemmälle eteenpäin. Nyt pakkaa sekoitettiin taas ja entistä kovemmalla kädellä. Firman johto päätti, että viimeisistä viidestä työntekijästä pitää jättää vain kolme. Sinällään ymmärrettävää, että halutaan karsia menoja, mutta kukahan ne työt mahtaa tehdä? Ai että töitä ei ole enää? No miksi sitten jättää edes ne kolme? Imagon vuoksi, no tietenkin, juupajuu. Ai minkä imagon? No omistajan imagon tietenkin, ja perhesyiden, ja siksi että pääsee kerran vuodessa Suomeen lomalle - maahan jossa on ystävällisiä hymyileviä ihmisiä jotka puhuvat käsittämätöntä kieltä ja joiden tekemä ruoka on täysin syömäkelvotonta. Se on sitä aasialaista logiikkaa, yrittää vain ymmärtää sitä ja hymyillä.

Haasteen asiaan toi se, että me viisi emme ihan noin vain nielleetkään tätä uutta käännettä. Suomalaisittain - olisiko mukana ollut hippunen pohjalaisuuttakin - kävimme jääräpäisesti vastarintaan ja tykitimme pääkonttoriin tukun perusteluja sekä vaihtoehtoja. Kauhunsekaisin tuntein odotimme sähköpostiin tipahtavaa vastausta. Ei tullut sähköpostia. Tuli johtaja itse.

Mutta yllätykseksi johtaja ei hakannutkaan nyrkkiä pöytään. Hän hymyili ja kysyi, olemmeko valmiit laittamaan kaiken peliin, jotta toiminnot saataisiin taas tuloksen puolelle. Mikäli työntekijät itse panostaisivat siihen, että saamme hankittua asiakkaita ja rahaa, hän voisi kärsiä muutaman kuukauden tappioita. Mutta ehtona olisi se, että viisi ihmistä sitoutuisivat asiaan täydellä panoksellaan ja kärsisivät myös seuraukset, mikäli hommaa ei saataisikaan toimimaan.

Onko meillä oikeastaan vaihtoehtoja?

Paluu

2010-09-04T09:00:00.001+03:00

Olen ollut väsynyt, ylirasittunut, uupunut. Suurin syy on ollut perhesyyt, mutta myös töistä on innostus ollut kateissa. Olin myös viikon verran sairaana sängynpohjalla, jotain selittämätöntä voimattomuutta oli liikkeellä. Verenpaine, kuten yleensäkin, on hyvä henkisen paineen mittari. Makasin vain ja annoin ajan kulua. Minulla on aina ollut taipumusta masennukseen, se kuuluu elämääni kuin nenä päähän. Ilman ajoittaisia masennuskausia elämä tuntuisi epätäydelliseltä. Ne ovat kuin virkistävä sade autiomaassa, joka virkistää kaiken elämän ja saa paratiisin puhkeamaan kukkaan. Tarvitsen niitä, mutta vain tietyn aikaa. Vain pohjamutia tonkimalla voi löytää hedelmällistä maata, joka saa uudet siemenet itämään. Jos mutaa tonkii liian kauan, sinne voi upota. Siksi kaivoin jälleen esille Bachin Mustard-kukkatipat. Muutama annos muutti tilanteen ja palautti elämän vanhoille raiteilleen. Joku voisi sanoa, ettei tuo ollut mitään oikeaa masennusta, kun pelkällä veden ja alkoholin sekoituksella parani - eikä edes kunnollisella annoksella vaan parilla tipalla - mutta minulle se oli ihan todellista, samoin kuin paraneminen. Olen elämäni aikana saanut eri kukkatipoista niin valtavaa apua, että kirjoitan niistä myöhemmin lisää.

Sain uutta intoa ja voimaa. Kokosin itseni ja annoin itselleni luvan taas innostua. Pari päivää suunnittelin seuraavaa askelta. Suurin haaste on tällä hetkellä töissä, saada ihmiset työllistettyä ja motivoitua. Suurin osa alaisistani ja työtovereistani on irtisanottu ja lähtenyt pois. Meitä on jäljellä vain kourallinen. Tilanne on vaikea, mutta jokainen ymmärtää, ettei mikään yritys pysty toimimaan ilman tuloja. Niiden hankkiminen on nyt meidän tehtävämme. Jouduin aivan uuden tilanteen eteen, johtamaan ja organisoimaan, rakentamaan irrallisista henkilöistä yhteen hiileen puhaltavan ryhmän, joka aloittaa täysin uudenlaisen työn nollasta. Suomalaiset eivät ole myynti- ja markkinointihenkistä kansaa, mutta ilman noita taitoja emme pysty saamaan tulosta. Vain toinen toistamme auttaen pystymme pääsemään tuloksiin. Ja minun tehtäväni on saada ihmiset auttamaan toisiaan. Vaikeaa mutta ei mahdotonta. Ja vaatii oman egon unohtamista, tietynlaista nöyryyttä, mutta samalla herkkyyttä tietää, milloin pitää olla kova ja milloin pehmeä. Samalla joudun itsekin opettelemaan täysin uusia työtehtäviä, mm. reskontraa. Olen taas tullut elämässäni uuteen tienristiin, kulkenut uusiin haasteisiin. Ainakaan elämä ei ole yksitoikkoista!

Pala palalta, sydän revitään eri suuntiin

2010-08-22T08:49:00.000+03:00

Olen tämän kesän aikana joutunut yhä syvempään väsymykseen, josta en löydä ulospääsyä. Harkitsin jo vakavasti, että pyydän päästä irtisanottavien listalle ja sitä kautta vapauteen. Viime viikko oli kaiken huipennus, kun verenpaine pomppasi yllättäen hurjiin lukemiin ja tuli niin huono olo, että jouduin olemaan käytännössä koko viikon sängyssä. Huominen paluu töihin ahdistaa, mutta vielä enemmän ahdistaa tuleva syksy kokonaisuudessaan, sillä työongelmat ovat vain yksi pieni osa stressiä. Suurin ongelma on kahdeksankymppinen äitini, joka on tämän kesän aikana mennyt huonoon kuntoon. Kunnallinen byrokratia yrittää nyt ensin pyristellä hoitovastuustaan erilaisilla kodinhoitomuodoilla, kuten keskuskeittiön tekemän höttöruuan kotiintoimittamisella (josta heitetään viikonloppukäynneillä suurin osa pois, sillä äiti ei muista syödä) ja viikottaisella siivousavulla, joka alkaa ensi viikolla. Päivittäiset puhelisoitotkaan eivät auta, sillä puhelun aikana hän lupaa auliisti mennä jääkaapille ja ottaa ruokaa, mutta unohtaa asian heti kun on laskenut luurin kädestään. Ennenpitkään on edessä jälleen sairaalareissu ja toinenkin, ennen kuin laitospaikka järjestyy. Olen miettinyt, kuinka pitkälle oma hoitovastuuni ulottuu - onhan minulla sentään oma perhe, työ ja elämä toisella paikkakunnalla, joista olen myös vastuussa. Kaikkeen en pysty repeämään. Joku sanoisi, että ihminen pystyy tekemään vain parhaansa, mutta minun korvissani se kuulostaa hirvittävän syyllistävältä. Olen tähän asti tehnyt parhaani ja repinyt itseäni eri suuntiin väkisin. En vain jaksa enää. En yritä enää parastani, yritän vain sen mihin voimat riittävät eikä se ole paljon tällä hetkellä.

Haaste kivoista asioista

2010-07-18T08:43:00.001+03:00

Nappaa banneri alkuperäisen linkin kera omallekin sivulle, kun olet osallistunut.

Pellon pientareella -blogissa oli hauska haaste. Kivoja asioita on kiva ajatella ja niistä tulee hyvälle mielelle.

Minulla on tänä kesänä kivaa, kun:
- Olen ollut hyvässä fyysisessä kunnossa eikä helle ole rasittanut yhtä kovasti kuin edellisenä kesänä
- Löysin mukavan parturin, joka leikkaa hiukset hyvin
- Rasittava esimieheni sai siirron toiselle paikkakunnalle
- Tänä kesänä on meidän lähellä pesinyt ennätysmäärä lintuja, jopa aivan uusia lajeja
- Pihapiirissämme pesii neljä pariskuntaa haarapääskyjä ja ne pitävät tienoon puhtaana kärpäsistä ynnä hyttysistä
- Kesäkurpitsa alkoi tehdä hedelmää jo heinäkuun alussa ja nyt niitä on tullut jo niin monta, että olen voinut antaa niitä poiskin
- Meille rakennetaan parhaillaan uutta ulkohuussia
- Keittiön ikkunan alla olevat krassit ovat tulvillaan kukkasia
- Poikakissa on rauhoittunut eikä enää kiusaa tyttökissoja niin paljon kuin ennen. Ikä tekee tehtävänsä. Siitä on myös tullut entistä hellyydenkipeämpi ja se tulee puskemaan vähän väliä.
- Äiti on vähän paremmassa kunnossa kuin talvella ja muisti tuntuu pelaavan myös paremmin

Nettikauppojen ruusut ja risut

2010-07-16T14:55:00.001+03:00

Asustelen maaseudun rauhassa kaukana hypermarketeista. Käyn töissä lähimmässä kaupungissa, jonne on omalla autolla kahdenkymmenen minuutin ajomatka. Oman kylän ruokakauppaan ja postiin, jotka ovat työmatkani varrella, on kymmenen kilometriä. Lähikaupungista pääsee junalla isompiin cityihin, mm. Helsinkiin on parin tunnin matka. Silti sinne tulee lähdettyä aika harvoin. Lähikaupungista saa kaiken välttämättömän ja sieltä löytyy jopa kaksi luontaistuotekauppaa, joiden valikoimat ovat ilahduttavan laajat. Silti tilaan paljon nettikaupoista, sillä selailen tuotteiden valikoimia mielummin omalta kotikoneelta kaikessa rauhassa kahvikupposen ääressä nautiskellen kuin hikisenä ja väsyneenä töiden jälkeen ruuhkaisessa myymälässä. Olen ostanut postimyynnistä mm. elektroniikkaa, audio- ja videotuotteita, luontaistuotteita, ruokaa ja ravintolisiä, homeopaattisia valmisteita ja kukkatippoja.

Siksi ajattelinkin laittaa tähän vähän listaa hyviksi havaitsemistani nettikaupoista itselleni muistiin ja toisille iloksi. Toisaalta on paikallaan myös varoituksen sana liikkeista, joihin olen pettynyt.

Elintarvikkeet, luontaistuotteet, ravintolisät:

iHerb - monessa muussakin blogissa kehuttu amerikkalainen nettikauppa. Yhdyn kuoroon - tuotteet pääosin laadukkaita, palvelu nopeaa ja hyvää, hintataso hyvä vaikkakin riippuu euron ja dollarin kurssista, joka ei ole tällä hetkellä kovin hyvä. Palvelun laadusta kertoo se, että minun pakettini oli kerran mennyt sekaisin yhden toisen suomalaisen tilaajan paketin kanssa. Sisällä oli oikeat pakkalistat, joissa oli tilaajien nimet, mutta pakettien päällä olevat osoitelaput olivat menneet sekaisin. Pakkalistojen perusteella soittelimme toisillemme ja sovimme pakettien vaihdosta. Kun kirjoitin asiasta iHerbille, he korvasivat ylimääräiset postikulut mukisematta. Tilaukset ovat yleensä tulleet perille 7-9 päivän kuluessa.

Terveyskauppa Vitaravinne - suomalainen nettikauppa, josta olen tilannut mm. pähkinöitä ja siemeniä. Ovat hyvälaatuisia ja tuoreita. Myyjä suosittelee säilyttämään pähkinät pakastimessa, mikäli niitä ei käytä heti. Hintataso varsin edullinen suomalaisista nettikaupoista.

Hiilariton.fi - suomalainen kauppa, joka myy vähähiilihydraattisia tuotteita. Valikoima voisi olla suurempikin, mutta palvelu pelaa ja tuotteiden laatu on hyvä. Ymmärrettävästi suomalaisen kaupan hintataso on korkeampi kuin jos nämä tilaisi ulkomailta, mutta itse käytän sen verran vähän näitä erikoistuotteita, että kannatan mieluusti suomalaista yritystä etenkin kun olen erittäin tyytyväinen sen palveluun.

FitnessFirst - suomalainen nettikauppa, jossa on paljon vähähiilihydraattisia tuotteita. Yritys toimii osuuskuntaperiaatteella, mikä ilmeisesti ei ainakaan paranna palvelun laatua, koska ainoan kerran tilatessani sain todella surkeaa palvelua. Tilauksen toimitus kesti yli kaksi viikkoa, siitä puuttui tuotteita ja osa tuotteista oli huonolaatuisia. Sähköposteihin vastaaminenkin tuntuu tökkivän, joten en tilaa enää toista kertaa.

DetoxYourWorld - englantilainen nettikauppa, joka myy raw food -tuotteita. Erikoistuotteita. Kallis mutta joidenkin mukaan laadukas. Olen tilannut pari kertaa ja olen tyytyväinen palveluun. Täältä saa kätevästi pieniä pakkauksia, jos haluaa ensin testata jotain tuotetta ennen kuin ostaa isompia pakkauksia - tai jos isoille paketeille ei ole käyttöä.

Kukkatipat, homeopaattiset valmisteet

Healing Herbs - englantilainen kauppa, Bachin kukkatippoja halvemmalla kuin suomalaisissa kaupoissa. Nopea ja hyvä palvelu. Nettisivuilla hyvät esittelyt kaikista tuotteista.

Sun Essences - englantilainen kauppa: kukkatippoja (myös muita kuin Bachin), voiteita, tuoksuja spray-pulloissa, hierontaöljyjä ym. Hyvä ja nopea palvelu. Edullinen hintataso.

Crystal Herbs - englantilainen kauppa: laajin valikoima kukkatippoja. Erittäin informatiiviset sivut. Hyvä ja nopea palvelu. Erittäin edulliset hinnat.

Nelsons Homeopathic Pharmacy - englantilainen kauppa, Nelson-merkkisiä homeopaattisia valmisteita ja Bachin kukkatippoja. Nopea toimitus, hyvä palvelu. Ensimmäinen tilaukseni joutui Englannin postilakon jalkoihin ja saapui perille vasta kaksi kuukautta tilauksen jälkeen. Sillä välin olin jo saanut korvaavan lähetyksen Nelsonilta, jonka sitten palautin takaisin. Palautuksen postikulut korvattiin.

Audio, video, tietokonetarvikkeet

Nierle Media Group - saksalainen nettikauppa, jolla on sivut suomen kielellä! Erittäin edulliset hinnat ja toimituskulut. Toimitus postitse kotiovelle asti. Kannattaa tarkistaa tarjoustuotteet, jäännöserät ja konkurssipesien tarjoukset myös.

Hampun taikaa

2010-07-11T08:51:00.000+03:00

Ei, en ole hurahtamassa laittomuuksiin vaikka otsikosta saattaisi niin päätelläkin. Uskokaa tai älkää, ihan laillisistakin hampputuotteista saa sellaista potkua, ettei paremmasta väliä. Eikä tarvitse matkustaa Amsterdamiin saakka. Puhun nyt tietenkin elintarvikekäyttöön tarkoitetuista hampputuotteista: siemenistä ja jauhoista, joiden suurkuluttajaksi olen pikkuhiljaa lipsunut.

Hamppu ruokana on suurimmalle osalle suomalaisia vielä ihan vieras juttu. Luontaistuotekaupoista sitä on alkanut jo saada ja yhä useammat suomalaiset nettikaupatkin myyvät sitä. Ulkomailta tietysti saa tilattua halvemmalla, kiitos Suomen älyttömän elintarvikepolitiikan. Itse löysin hampun viime syksynä, kun aloin etsiä mahdollisimman luonnonmukaisia ja ravinteikkaita ruokia, joilla pystyisin korjaamaan kehnoa terveyttäni. Enkä ole hetkeäkään katunut. Hampunsiemenet ja niistä valmistetut jauhot ovat miedon pähkinäisen makuisia, helposti sulavia jolloin ne eivät rasita ruuansulatuselimistöä sekä varsinaisia ravinnepommeja. Kaiken huipuksi ne sopivat myös vähähiilihydraattiseen elämäntapaani kuin nakutettu.

Tässä vähän ravinnetietoa:

Lähde: Nutiva

Hampunsiemenet sisältävät karoteenia, B-ryhmän vitamiineja sekä C-, D- ja E-vitamiinia. Niissä on myös runsaasti eri mineraaleja ja kaikki tunnetut 20 aminohappoa - myös välttämättömät aminohapot, joita elimistö ei pysty itse valmistamaan. Niiden rasvahappokoostumus on täydellinen: 60% Omega-6:tta ja 20% Omega 3:ta. Varsinaisia tehopakkauksia siis. (Lähde: Hemphasis.net)

Itse syön päivittäin Nutivan Hemp protein + Fibre -jauhetta, jota saa nykyään Suomestakin, mutta halvimmillaan ja nopeimmillaan iHerbistä. Sen ravinnesisältö per 100 g on seuraavanlainen:
Rasvaa 10 g
Natriumia 50 mg
Hiilihydraatteja 46,6 g, joista liukenematonta kuitua 43,3 g ja liukenevaa kuitua 3,3 g
Proteiinia 36,6 g
(Lähde: Nutivan kotisivut)

Nutivan kuoritut hampunsiemenet sisältävät (per 100 g):
Rasvaa 45 g
Natriumia 0 mg
Hiilihydraatteja 6,7 g, josta puolet liukenematonta ja puolet liukenevaa kuitua
Proteiinia 36,6 g
Lisäksi siemenet sisältävät rautaa 16%, sinkkiä 23%, fosforia 48% ja magnesiumia 48%.
(Lähde: Nutivan kotisivut)

Hampunsiemenet ja -jauhe ovat kevyttä tavaraa, joten yhteen annokseen ei käytännössä tule kummoisestikaan hiilareita. Esim. oikein kukkura ruokalusikallinen jauhetta painaa 30 g ja siemeniä 15 g. Tuolla Nutivan sivuilla on ravintoaineet laskettu 30 g:n mukaan eli oletettuina annoksina. Eri sivuilla annetaan erilaisia lukuja makroravinteiden osuuksille, mutta luulisin näiden olevan aika keskivertoja.

Vähähiilihydraattinen täytekakku

2010-07-06T15:47:00.002+03:00

En ole mikään erityinen täytekakkujen rakastaja, mutta pari kertaa vuodessa iskee himo leipoa. Se toinen tämänvuotisista kerroista pamahti päälle viikonloppuna. Haastavaksi asian tekee se, että en suostu syömään sokeria enkä vehnäjauhoja. Päätin siis kokeilla, pystyykö ilman niitä tekemään syötävää tekelettä ja pystyisikö sillä parhaassa tapauksessa jopa huijaamaan työkavereita. Kokonaista kakkua en missään tapauksessa pysty syömään itse, minulle riittää yksi palanen. En tosiaan leivo syömisen ilosta, vaan leipomisen ja kokeilemisen ilosta. Tällä kertaa sitä iloa riittikin ja sain laittaa koko luovuuteni peliin ennen kuin keksin, miten pohjan saa tehtyä. Täyte olikin sitten jo piece of cake, jos sallitte tällaisen ilmauksen ))

Kakkupohjaan, joka sivumennen sanoen menee myös kuivakakusta ihan täysiään, niin mehevä ja kuohkea se on, tarvitsee seuraavia aineita:
4 munaa
200 g maapähkinävoita (käytin Lidlin pähkinävoita, jossa on 11 g hiilareita)
1 tl psylliumjauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 rkl kookosjauhoja
2 rkl kaakaojauhoja
2 tl aitoa vaniljaa
ripaus suolaa
makeutusainetta (laitoin 1/2 tl jauhemaista steviaa)

Laita ensimmäiseksi psylliumjauhe turpoamaan vesilasilliseen ja sekoittele välillä. Vatkaa huoneenlämpöiset munat kuohkeaksi vaahdoksi kulhossa.

Kun psyllium on turvonnut tasaiseksi massaksi, kaada se toiseen kulhoon ja lisää sinne pähkinävoi. Vatkaa ne myös kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita sitten molemmat vaahdot hyvin keskenään mutta älä jatka enää vatkaamista, ettei vaahto laske.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon varovasti nostellen. Lisää makeutusainetta tarvittaessa. Jos taikinasta tulee liian kiinteää, ohenna sitä kermalla. Kaavi sen jälkeen taikina vuokaan ja paista 200 asteessa kunnes se irtoaa reunoista (n. 15 min). Nosta vuoka jäähtymään ja kumoa se vasta täysin jäähtyneenä, jotta kakku ei hajoa.

Pähkinänmakuinen täyte

4 dl kuohukermaa (osan voi korvata rahkalla, jos ei halua niin rasvaista)
200 g maapähkinävoita
mausteeksi vaniljaa
makeutusainetta

Vatkaa ensin kerma vaahdoksi ja lisää sitten pähkinävoi. Sekoita. Mausta ja maista. Lisää makua jos siltä tuntuu.

Jos haluat kestävämpää vaahtoa, lisää siihen 6 liivatelehteä. Valmista liivate pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää viimeiseksi hyvin sekoittaen. Liivateliuos tekee vaahdosta ensin nestemäistä, mutta laita astia jääkaappiin, jolloin liivate hyytyy nopeasti. Vatkaa seosta sähkövatkaimella 10-15 minuutin välein, jolloin liivateseos kuohkeutuu tasaisesti eikä siihen tule klimppejä. Vatkaa vielä täysin hyytynyt seos kuohkeaksi ja täytä kakku samaan vuokaan jossa paistoit sen. Anna jähmettyä yön yli jääkaapissa.

Työkaverit olivat rohkeita ja uskalsivat maistaa, vaikka arvasivat kuulemma etukäteen että tämä ei ole mikään normileivonnainen. Yhden mielestä kakku maistui "liian terveelliselle", toisen mielestä maku oli kuin tummaa olutta ja kolmas kysyi, olenko tehnyt täytteen Pirkan mokkajogurtista. Kahdella äänellä kakku siis todettiin ihan kelvolliseksi. Sillä saattaisi jopa pystyä huijaamaan pahaa-aavistamattomia vieraita, jotka eivät tunne karppaustaipumuksiani...

Verikokeiden tuloksia

2010-07-04T22:07:00.000+03:00

Kävin viime viikolla kuulemassa verikokeiden tuloksia Antioksidanttiklinikalla. Kerroinkin jo aikaisemmin ensimmäisestä käynnistäni toukokuun lopussa, jolloin kokeet otettiin ja lääkäri määräsi ensimmäiset ravintolisät. Nyt sitten käytiin yhdessä kokeiden tulokset läpi ja sain vielä mukaanikin kirjallisen selostuksen niiden tuloksista. Yllätyin miten yksityiskohtaisesti lääkäri osasi tulkita ruokavaliotani ja ravitsemustani niiden perusteella.

Noin yleisesti sanottuna tulokseni olivat hyvät. Niistä näki, että olen koko talven syönyt ahkerasti ja monipuolisesti tuoreravintoa: marjoja, vihanneksia, ituja ja versoja. Tulehdusarvot ja hemoglobiini olivat myös hyvällä mallilla.

Lykopeeni, joka on tehokas antioksidantti, oli keskiarvotasolla. Tästä tuloksesta näkee, paljonko on syönyt punaisia vihanneksia. Yllätyksekseni lääkäri kertoi, että joillakin ihmisillä lykopeenin arvo voi olla nolla. Myös ubikinonin arvo oli hyvä, sillä olen syönyt Q-10:ä koko talven purkista. Sillä on selvästi piristävä vaikutus.

Joistakin B-ryhmän vitamiineista sen sijaan on lievää puutosta, joten sain ohjeeksi ostaa Neurovitan-tabletteja ja syödä niitä kolme kuukautta eli seuraavaan kontrollikäyntiin asti. Myös beetakaroteenin arvo oli matala, joten sitäkin joudun ottamaan purkista. Porkkanat eivät tosiaankaan ole suurinta herkkuani. Sinkin tulos oli normaali, mutta erityisen rasituksen tai stressin aikana suositeltiin syötäväksi aineita, jotka sisältävät runsaasti sinkkiä, kuten seesamin- ja auringonkukansiemeniä. Ja kuten suomalaisilla yleensäkin, seleenin arvo oli matala, joten sain sitä lisäravinteena.

Jo viimeksi sain ohjeet ostaa C- ja E-vitamiinia. Nyt vielä lisättiin A-vitamiini. D:tä olenkin syönyt viime syksystä lähtien 100 mikrogrammaa päivittäin, joten sen arvo oli hyvä.

Kokonaiskolesterolini oli 4,3 mikä ei yllättänyt, koska minulla on aina ollut kolesteroli alle viiden. Hyvän kolesterolin arvo oli sen sijaan kaksinkertainen suosituksiin verraten, jolloin edes suositusten ylärajalla ollut huono kolesteroli ei ole hälyttävä. Myös rasvahappoanalyysi osoitti hyvää rasvojen saantia, tosin eri rasvahapot olivat lievästi epätasapainossa. Pitkäketjuiset monityydyttämättömät rasvahapot EPA, DHA, DPA ovat hyvällä tasolla mutta tyydyttyneiden rasvahappojen osuus oli myös korkea. Tästä syystä lääkäri suositteli päivittäistä kalaöljylisää ja paria kala-ateriaa viikossa. Alfalinoleenihappo ALA oli matalalla, mutta sitä saa kylmäpuristetusta pellavansiemenöljystä. Rasvahappotasapainon parantamiseksi lääkäri suositteli syömään 4 avocadoa viikossa ja ottamaan 15 ml kylmäpuristettua oliiviöljyä. Varsinaiset herkut! Lisäksi otan helokkiöljykapseleita päivittäin.

Kaiken kaikkiaan palasin kotiin hyvin tyytyväisenä ja paksu nippu reseptejä kainalossa. Seuraavien kolmen kuukauden aikana otan neljästi päivässä kourallisen tabletteja - kaksi satsia vesiliukoisia ja kaksi satsia rasvaliukoisia. Vesiliukoiset pyrin ottamaan tyhjään mahaan vesilasillisen kanssa, rasvaliukoiset pienen rasvaisen ruoka-annoksen kanssa. Jatkan lisäksi vehnänorasta, spiruliinaa, chlorellaa, vihreää teetä sisältävän vihervalmisteen sekä neurolipidien nauttimista. Kaikkien näiden valmisteiden tarkoitus on palauttaa elimistö tasapainoon, virkistää ja parantaa elämän laatua. Jo nyt kuukauden jälkeen tunnen olevani ihan eri tasolla. Sekä fyysinen että henkinen suorituskyky ovat nousseet selvästi. Tarvitsen vähemmän unta ja nukun erittäin sikeästi. Töissäkään eivät päivittäiset vastoinkäymiset enää saa pinnaa palamaan, vaan pystyn ottamaan asiat asioina ja hoitamaan ikävätkin jutut pois päiväjärjestyksestä turhia panikoimatta. Lisäksi olen erittäin tyytyväinen siihen, että paino on lähtenyt putoamaan hiljakseen. Ja verenpaineen laskemisestahan kirjoittelinkin jo juhannuksena. Paine on nyt helteiden takia hieman taas noussut, mutta en kuitenkaan ole tarvinnut ottaa lääkettä.

Hyvää juhannusta!

2010-06-25T20:04:00.000+03:00

Nautiskelimme Grillibalkanmiehen kanssa juhannusherkuksi grillatut sveitsinleikkeet kera tuoreiden kasvisten (joka tarkoitti hänelle perunamuusia ja minulle kurkkua ja oliiveja). Leikkeissä oli kaksi naudanleikettä ohuen ohuiksi nuijittuina, välissä emmentalia ja possun savupaistia ynnä mausteita. Grillausta helpotti se, että komeudet oli kääritty folioon, sillä juusto pyrki koko ajan pois leikkeiden välistä. Ruoka oli herkullista ja sopivan helppotekoista näin keskikesän juhlaan kahdelle ihmiselle.

Verenpaine on tänään pysytellyt hyvällä tasolla 125/80 kun en ottanut aamulla verenpainelääkettä. Seuraan tilannetta uteliaisuudella. Jokohan paineet olisivat alentuneet pysyvästi vai pomppaavatko ylös heti kun palaan takaisin työmaalle. No, aika näyttää.

Nyt kuitenkin kääriydyn täyden mahani viereen upottavaan laiskanlinnaan ja alan katsella jotain hyvää elokuvaa, joka sopii tällaisen sateisen juhannusaaton tunnelmaan. Mukavaa jussia kaikille lukijoilleni!

kuva täältä

Juhannuslahja

2010-06-24T22:51:00.000+03:00

Elämä järjesti tänään aikamoisen yllätyksen. Aamusta asti särki päätä, oli huono olo, huimasi ja väsytti. Aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta ja luulin jo saaneeni lievän auringonpistoksen. Peruin päivän reissunkin sen takia, että saisin toipua rauhassa. Mutta se ei silti ollut ihan kuin auringonpistos... jotain erilaista siinä oli, vaikka en tunnistanut mitä.

Illalla vasta se iski tajuntaan. Kaivoin verenpainemittarin esille ja mittasin. Mittasin toisenkin kerran. Ja kolmannen. Ja viidennen. Sitten oli pakko uskoa.

Vielä toukokuussa, kun oli tällaiset samanlaiset helteet, verenpaine huiteli äärirajoilla siitäkin huolimatta että otin lääkkeet säännöllisesti. Helteisen päivän jälkeen illalla oli säännöllisesti 190/95. Ja olo oli huono.

Nytkin oli olo huono, mutta eri tavalla. Paine oli 110/70. Vaikka aurinko paahtoi hellelukemia koko päivän. Eikä se johtunut lepäämisestä, sillä en tosiaankaan malttanut levätä koko päivää. Viisikymppiselle tuollainen lukema on enemmän kuin joululahja - sitä ei tahdo uskoa. Se on nuoren ihmisen paine, ei aikuisen elämässä ryvettyneen otuksen. Olin ihan kuin halolla päähän hakattu, ei aluksi edes ymmärtänyt että tällainen ihme olisi voinut tapahtua.

Mutta uskottava se on. Vasta kuukausi mennyt Antioksidanttiklinikalla käynnistä ja nyt jo tuollaisia tuloksia! En arvaa kuvitellakaan mitä muuta on vielä edessä. Mahtava fiilis!

kuva täältä

2010-06-23T08:40:00.001+03:00

Olen tällä viikolla lomalla palkkatyöstä. Mutta en lomalla kotitöistä. Otin lomaa nimenomaan sen takia, että saisin tehtyä kaikki pihatyöt ennen juhannusta. Eilisen päivän heiluin raivaussahan kanssa kaatamassa ikäviä pujoja, hevonhierakoita, takiaisia, nokkosia ja muita riesoja ennen kuin ne ehtivät siementää. Oli hieno ilma tällaiseen työhön, pilvipouta ja aika viileä. Surruttelin monta tankillista menemään ja sitten saunaan.

Olen onnesta ihan soikeana! En siksi että sain hevonhierakat matalaksi, vaan sen takia että ylipäätään pystyin kanniskelemaan kymmenen kilon raivaussahaa koko päivän ja tänään olen ihan kunnossa, voisin tehdä samanlaisen työrupeaman. Lihakset vähän kipeinä mutta muuten ei mitään. Viime kesänä olisin ollut valmista tavaraa puolen tunnin kävelyn jälkeen. Ja sen jälkeen viikko kyynärsauvoilla, kun jalka ei olisi kantanut. Olin ihan raunio. En ole ollut näin hyvässä kunnossa kahdeksaan vuoteen! Muistan kun muutimme tänne maalle ja ensimmäisinä vuosina painoin ulkotöitä hullun lailla. Nyt alkaa olla taas sama fiilis. Oikein himottaa mennä pihalle uudestaan...

En olisi syksyllä vielä uskonut, miten valtava vaikutus pelkällä ruokavaliolla voi olla!!! Miten kokonaisvaltainen hyvä olo saadaan valitsemalla oikeat syömiset ja jättämällä elimistölle haitalliset aineet kaupan hyllylle. Aivan käsittämätöntä! Miten hirvittävä vaikutus sokerilla, vehnäjauhoilla, lisäaineilla, keinotekoisilla väri-, maku- ja hajuaineilla, turhalla tärkkelyksellä ja aineilla, jotka eivät sisällä mitään ravinteita, on ihmisen elimistöön. Pelkästään ne pois jättämällä fyysinen kunto nousee uusiin ulottuvuuksiin - ilman mitään fyysistä treeniä tai harjoittelua. Olen aivan ällistynyt ja samalla kiitollinen, että jaksoin sietää kaikki inhottavat sokerin vieroitusoireet ynnä mieliteot. Ja tietysti valita ne vähän oudomman makuiset mutta terveellisyyttä pursuavat vaihtoehdot: tuoreet vihreät, marjat, vihannekset, nk. superfoodit (vaikka en erityisemmin ole innostunut tästä termistä, niin käytän sitä tässä yhteydessä yleisnimityksenä luonnollisille aineille, joissa on keskivertoa huomattavasti suurempi ja laajempi ravinnesisältö) ja purkitetut lisäravinteet, nekin mahdollisimman luonnonmukaisina ja ilman turhia täyteaineita.

Tämä on niin upea palkkio, että sen vuoksi kannatti nähdä vaivaa.
kuva täältä

Vaihtoehtoja hiilihydraattien välttelijälle

2010-06-20T21:52:00.006+03:00

Olen nyt viikon ajan kirjannut syömiset ylös karppausfoorumille. Listaukseni ovat saaneet paljon kommentteja, joista olen saanut paljon ajattelemisen aihetta, ja mikä parasta, olen itse saanut hyvän yleiskuvan siitä mitä syön. Aika harva varmaan pystyy muistamaan viikon ajalta syömisiään tai edes parin päivän takaa, enkä ole poikkeus. Ihan rehellisesti sanottuna teki hyvää tutkia viikon syömisiä jälkeenpäin, sillä niissä on mielestäni paljon petrattavaa. Enkä puhu nyt pelkästään lipsumisista tai kalorimääristä, vaan kokonaiskuvasta.

Luen paljon erilaisia ravintoaiheisia kirjoituksia: blogeja, kirjoja, artikkeleita ym. Pyrin löytämään mahdollisimman optimaalisen ruokavalion, joka sisältäisi paljon ravinteita olematta silti yltiö-mitään. Pyrin syömään paljon raakaa, mutta en halua ruveta pelkästään raw-foodistiksi. Noudatan parhaillaan alakarppi-suuntausta (Atkinsin induktiota, jolla syödään alle 20 grammaa hiilihydraatteja) mutta en silti halua leimautua rasva-proteiinihirmuksi. Tulevaisuudessa on tarkoitukseni palata lähemmäksi virallisterveellistä ruokavaliota, kunhan olen saanut tämän hiivasyndrooman ja ärtyneen suolen oireyhtymän hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Niiden vuoksi halusin nyt kokeilla tiukkaa linjaa, jonka lisäksi syön päivittäin myös ison kourallisen erilaisia lisäravinteita. Uskon siihen, että jokainen ihminen löytää itselleen parhaiten sopivan ruokavalion kokeilemalla, ja että kun pääasiassa noudattaa terveellistä raakavihannespainotteista ruokavaliota, niin pienet lipsumiset silloin tällöin eivät kaada venettä.

Mikä sai nyt kirjoittamaan nämä ajatelmat? Viikon syömiseni ovat noudatelleet pääosin Atkinsin induktiosta annettuja ohjeita: lihaa ja proteiinia 70-80 grammaa päivässä, hiilihydraatteja alle 20 grammaa päivässä, loppu energiatarpeesta otetaan rasvasta eli minun tapauksessani noin 100 grammaa päivässä pitäisi syödä rasvaa. Sisälläni asustaa kuitenkin pieni ituhippi, joka - vaikka suostuukin syömään lihaa, kanaa ja rasvaa - söisi mielummin jotain tuoretta, ravinteikasta, vitamiinipitoista. Tuskailin pitkään ennen kuin tajusin, että kasvikunnan lähteissäkin löytyy aineita, jotka korvaavat lihan ja rasvan ihan täysiään, ovat paljon ravinteikkaampia ja sisältävät mm. omega 3:sta huimat määrät. Raw-foodisteille tämä on tietysti ihan selvää pässinlihaa, mutta tuolla karppifoorumilla huomasin, että kaikki eivät välttämättä ymmärrä tai edes välitä etsiä ravinteikkaimpia vaihtoehtoja.

Kasvikunnan tuotteista chia-siemenet ja hampunsiemenet ovat ykkösvalinta, jos haluaa välttää hiilihydraatteja. Chia sisältää yli 30% rasvaa, josta noin puolet omega 3:sta. Hampunsiemenissä on melkein puolet rasvaa, täydellinen omega 3/6 -suhde, ja runsaasti ravintoaineita. Monet superfoodit ovat niin tiivisravinteista ruokaa, että niitä ei tarvitse eikä pystykään syömään runsaasti, jolloin hiilihydraattimäärä jää automaattisesti alhaiseksi. Tällaisia ovat esim. raakakaakao, spiruliina ja chlorella.

Hiivasyndrooman vuoksi en pysty nyt syömään "hyviäkään" hiilareita, kuten tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja marjoja. Ainoa, jota todella kaipaan, on ruisleipä. Odotan todella aikaa, jolloin voin herkutella tuoreella ruisleivällä ilman että vatsa menee siitä sekaisin. Siihen asti yritän etsiä muita kasviperäisiä ravinnepommeja, joissa on mahdollisimman vähän imeytyviä hiilihydraatteja. Jos joku lukijoistani tietää sellaisia, olisin iloinen vinkeistä.

Itseruoskintaa julkisesti

2010-06-15T08:45:00.000+03:00

Liityin karppiseurakuntaan ja aloin virallisesti tunnustaa päivittäiset syntini julkisesti:

http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=46986

Hiiva riehaantui

2010-06-13T12:16:00.000+03:00

Niinhän se on, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Riippuu vähän tilanteesta, kuinka suuri on kärsimyksen määrä. Jos on ikänsä syönyt pullamössöä, niin kärsimys on varmasti suurempi kuin voikukanlehtiä puputtaneella - vaikka makuhermot voivatkin olla eri mieltä.... Homma pitää kuitenkin oppia kantapään kautta, etenkin siinä tapauksessa kun on tyhmä pää johon ei uppoa muuta kuin ... no kantapään kautta.

No kyseessä ei ole suurensuuri tragedia. Kunhan vain urputan tässä paremman tekemisen puutteessa. Huomasin kuitenkin kantapään kautta jälleen kerran, mitä EI kannata syödä. Koko eilisen päivän vatsassa kävi sellainen pulputus ja kurnutus, että kuului varmaan sadan metrin päähän.

Olihan minulla tietenkin omat eväät mukana reissussa, siellä auton takapaksissa, kassin uumenissa. Mutta kun kaikki muutkin menivät huoltamolla kahville, ajattelin ettei kai se haittaa, otan jotain vähähiilihydraattista. Ja kun tarjolla oli tuoretta kana-majoneesi-salaattia kääräistynä ohueen rieskapalaseen, nautiskelin ihan koko rahan edestä. Vasta kun vatsa alkoi huomautella, tajusin että majoneesiin on tietenkin upotettu sokeria ja rieska - vaikka jätinkin puolet syömättä ja söin vain täytteen - oli valkoisia vehnäjauhoja.

Niin, siellä autossa olisi ollut pussillinen pähkinöitä ja rasiallinen tekemääni erikoisherkkua, joka taatusti olisi pitänyt nälän kaukana: kerma-maitorahka-smetana-tuorejuusto-moussea, maustettu oikealla vaniljalla, kanelilla ja ruusuvedellä. Proteiinia ja rasvaa, ei yhtään hiilareita. Tuhtia matkaevästä, jonka tarkoitus oli antaa energiaa päiväksi.

Jos tästä nyt yhtään mitään otin opiksi, niin ainakin sen ettei hiivasyndrooman kanssa kannata leikkiä. Pienikin määrä sokeria ja valkoisia vehnäjauhoja saa mahan riehaantumaan välittömästi. Kannattaa vain pidättäytyä tiukassa ruokavaliossa siihen asti, että hiiva on varmasti häipynyt elimistöstä. Tänään on sitten puhdistautumispäivä: runsaasti kuituja ja tuoretta vihreää. Kyllä tämä tästä. Huomenna hiippailen kirjastoon lainaamaan lisää luettavaa hiivan karkottamisesta.

Hajanaisia ajatuksia myllerryksen keskeltä

2010-06-09T20:30:00.000+03:00

Kirjoitustaukoni aikana on ajatuksia virrannut paljonkin päässä, mutta yhdestäkään en ole saanut kunnolla kiinni. Olisin voinut kirjoittaa paljonkin, henkilökohtaisia mietteitä. Olen penkonut syvällisiä ajatuksia mielessäni läpi viime päivien ajan ja alitajunta on laukannut kuin villivarsa. Viime yönä heräsin omaan huutooni keskellä yötä.

On rankkaa seurata vierestä oman äitinsä vanhenemista ja heikkenemistä. Suurimmalle osalle se tulee eteen jossain vaiheessa. On niin luonnollista tukeutua omiin vanhempiinsa ja uskoa, että he ovat aina siinä sinua varten, tukena ja turvana. Mutta yhtenä päivänä vain huomaatkin, että he tarvitsevat sinun apuasi, ovat tulleet heikoiksi, muistamattomiksi ja sairaiksi. Eivät huonompana hetkenään edes muista kuka sinä olet. Se on melkein yhtä paha järkytys kuin silloin kun tajusit, että sinun vanhempasi olivat harrastaneet seksiä silloin kun olivat panneet sinut alulle... No ehkä se ei ole nykynuorille enää järkytys, en tiedä. Minulle se aikanaan oli melkoinen shokki, sillä vielä kolmekymmentä vuotta sitten maaseudulla seksi oli jotain mistä ei puhuttu vanhempien kanssa. Sitä ei kerta kaikkiaan ollut olemassakaan. Ei vanhenemistakaan ole ollut olemassa ennen kuin se löi märällä rätillä suoraan päin naamaa. Voin kai sanoa, että tämän kokemuksen jälkeen olen taas hieman viisaampi ja humaanimpi kanssatallaajiani kohtaan, kunhan tämä kokemus on ensin eletty ja onnellisesti ohitse.

Töissä olen joutunut myös uuden tilanteen eteen. Kun katson elämääni taaksepäin, huomaan että minua on aina johdatettu tilanteisiin ja työpaikkoihin. En ole itse juurikaan hakenut uusia työpaikkoja, ne ovat melkein aina vain ilmestyneet jostakin. Jokainen työ on ollut erilainen, eri alalta. Olen saanut työskennellä ulkomailla ja kotimaassa, monen eri kansalaisuuden kanssa, puhua ulkomaan kieliä ja oppia uusista kulttureista. Tässä viimeisimmässä paikassa aloitin kahdeksan vuotta sitten tavallisena toimistotunarina ja nyt yllättäen olen tilanteessa, jossa johdan kaikkia Suomen toimipisteitä. Jotenkin huomaamatta vain vastuuta on kasautunut lisää koko ajan. Olen töissä firmassa, jossa omistajat ovat ulkomaalaisia. Heillä on vähän erilainen johtamistapa kuin mihin Suomessa on totuttu. Ei kukaan tule tarjoamaan töitä tai sanomaan, että tee tuo homma. Jos et halua tehdä mitään ylimääräistä etkä oppia uutta, se on ihan ok niin kauan kuin töitä riittää. Mutta jos tartut uusiin hommiin, haluat opetella ja kyselet asioita, niin jossain vaiheessa huomaatkin että olet saanut ylennyksen ja uusia mielenkiintoisempia hommia. On jokaisesta itsestään kiinni, kuinka pitkälle haluaa edetä. Ne, jotka pysyvät koko ajan samalla osaamistasolla, voivat joutua jossain vaiheessa lähtemään, kun firman toiminnot kehittyvät tai niitä supistetaan - kuten nyt on käymässä. Ne, jotka ovat oma-aloitteisesti ja vaivojaan säästämättä kehittäneet taitojaan ja osaavat tehdä hommia laidasta laitaan, saavat pitää työpaikkansa.

kuva täältä

Miten stressipeikko kesytetään

2010-06-03T17:14:00.000+03:00

Kesäkuu humahti päälle ihan lennossa. Töissä ja kotona on pitänyt kiirettä. Samaan syssyyn myös kahdeksankymppinen äitini sai sairauskohtauksen. Ei niin vakavaa, että olisi joutunut sairaalaan makaamaan, mutta sen verran pahan ettei pääse kävelemään. Makaa kotona sängyn pohjalla. Onneksi minulla ei ollut mitään erikoisempia suunnitelmia täksi viikoksi ja onneksi minun työntekoni vaatii vain läppärin ja kännykän, joten pakkasin ne autoon ja suuntasin muutaman päivän ajaksi kotihengettäreksi.

Työkaverit ihmettelevät usein, miten pitkälle pinnaa voi venyttää erilaisten paineiden kasautuessa. Se on tietenkin yksilöllistä. Joku kehittää mahahaavan ja hermoromahduksen aikaisemmin, joku myöhemmin. Itse olen aina ollut hitaasti syttyvää sorttia, mutta rajat ne on minullakin. Tosin nyt viime aikoina on kestävyys lisääntynyt huomattavasti terveellisen ruokavalion ja lisäravinteiden ansiosta. Toisaalta kyllä YT-neuvottelut, firman alasajo, puolison sairastelu ja nyt tämä äidin epäonni ovat kasanneet paineita.

Yksi aine on kuitenkin ylitse muiden enkä enää pysty tulemaan toimeen ilman sitä: New Chapterin Supercritical Holy Basil. Sen rauhoittavan vaikutuksen tuntee ihan konkreettisesti heti kun on saanut kapselin nielaistua. Yleensä otan kaksi aamulla, yhden päivällä ja kaksi illalla. Aivan upea tuote!

Tehopotku terveyden edistämiseksi

2010-05-29T13:20:00.005+03:00

Siskoni sai sitkeän väsytystaistelun jälkeen minut lupautumaan tutkimuksiin Helsingin Antioksidanttiklinikalle. En ensin ollut ollenkaan innostunut, koska tiesin sen kalliiksi paikaksi ja halusin yrittää itse kohentaa terveyttä mm. tässä blogissa kertomillani keinoilla. Sitten annoin periksi. Ajattelin, että tutkitaanhan siellä ainakin veriarvot perusteellisesti, joten kaikki puutokset tulevat esiin. Niitä on mahdoton saada muuten selville. Jono oli usean viikon pituinen, joten ehdin pitää kuukauden ajan ruokapäiväkirjaa, johon merkitsin ylös jokaisen murusen, ja josta tein vielä yhteenvedon ennen lääkärin tapaamista. Etukäteen piti täyttää kyselylomake, jossa kartoitettiin elämäntapoja ja ruokailutottumuksia. Lääkärin vastaanotto kesti tunnin, jolloin kävimme läpi terveyteeni vaikuttavia olosuhteita, tapoja ja tottumuksia. Kokenut lääkäri totesi välittömästi, että minulla on suoliston hiivaongelma ja ärtyneen suolen oireyhtymä.

Kliinisen tutkimuksen jälkeen olin 12 tuntia syömättä ja juomatta verikoetta varten. Verta valutettiin lukuisia putkiloita, joista on tarkoitus mitata muun muassa: perusverenkuva, trombosyytit, lasko, glukoosi, kolesteroli, triglyseridit, kalium, natrium, kalsium, rauta, folaatti, magnesium, D-vitamiini, fosfaatti, sinkki, mangaani, seleeni, kupari, B12, B1, B2 ja B6 -vitamiini, A-vitamiini, E-vitamiini, beetakaroteeni, lykopeeni sekä ubiqinoni. Tulosten kuulemista varten varattiin toinen aika noin kuukauden päähän.

Hoito alkoikin samantien kliinisen tutkimuksen perusteella ja verikokeiden tulosten valmistuttua saattaa muuttua jonkin verran. Nyt lisättiin ruokavaliooni runsaasti lisää vihreää, vaikka omasta mielestäni olen syönyt sitä jo varsin kunnioitettavan määrän verrattuna mattimeikäläiseen. Ostin luontaistuotekaupasta Green+ -jääpaloja, jotka sisältävät vehnänorasta, spiruliinaa, chlorellaa ja vihreää teetä. Lisäksi sain kuurin vahvoja maitohappobakteereja, suoliston tulehdusta poistavia aineita ja kuituja sekä palautusjuomajauhetta, jonka pitäisi nostaa energiatasoa nopeasti. Lisäksi kehotettiin nostamaan C-vitamiinin annos pikkuhiljaa jopa 4 grammaan päivässä ja ottamaan sen lisäksi E-vitamiinia, jota en ole aikaisemmin ottanut. Valmisteita aletaan ottaa porrastetusti ja annosta kasvattaen, jotta vältettäisiin huono olo.

Jännitti vähän etukäteen, mitä mieltä lääkäri on ruokavaliostani, joka nyt käytännössä on muovautunut erittäin vähähiilihydraattiseksi ja rasva-proteiinipainotteiseksi. Kerroin, että käytännössä ainoat syömäni hiilarit ovat salaattivihanneksia ja että kaikki muut hiilarit aiheuttavat välittömästi kovan väsymyksen. Olen tosiaankin tullut erittäin herkäksi pienellekin määrälle hiilareita, mukaanlukien keinotekoiset kalorittomat makeutusaineet, jotka saavat vatsan sekaisin välittömästi. Lopuksi kysyin, voinko jatkaa samalla linjalla, ja yllätyin kyllä kovasti kun lääkäri vastasi myöntävästi. Hän jopa lisäsi siihen, että erittäin harvat heidän asiakkaistaan ymmärtävät itse tehdä muutoksia ruokavalioonsa ja vieläpä näin radikaaleja. Sitä varten heillä on ravintoneuvoja, jonka palveluja en sitten päässytkään testaamaan )))

Tutkimukset ja itse valmisteet ovat aika kalliita. Kaikkiaan tämä ensimmäinen kokemus tuli maksamaan yli tuhat euroa, joten motivaatiokin saa olla aika kovaa luokkaa eikä hoitoa kovin helpolla jätä kesken. Toivon todella, että saan koko rahalle vastinetta ja ikävän hiivaongelman häädettyä suolistosta tällä tavalla.

Mietiskelyä työn suhteesta ruokaan

2010-05-27T08:05:00.000+03:00

Kun aloitin tämän blogin, ajattelin pitää työasiat siitä visusti erillään. Halusin pitää pelkkää terveys- ja ravitsemusblogia, jossa kirjaisin itselleni tärkeitä asioita muistiin, jotta voisin palata niihin myöhemmin tarvittaessa. Naismuisti on tunnetusti kovin lyhyt. Lisäksi olen innokas kokeilemaan uusia asioita, joiden vaikutukset olisi kiva saada ylös jonnekin. Ja saattaahan niistä olla hyötyä muillekin. Enpä osannut silloin arvata, että puolen vuoden päästä ajatuksillani olisi peräti 12 tilaajaa.

Syöminen ei tietenkään ole mikään erillinen saareke ihmisen elämässä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Syöminen vaikuttaa siihen, miten jaksan töissä, ja työelämä vaikuttaa siihen miten ehdin syödä tai muuten hoitaa terveyttäni. Talvella se ei kuitenkaan ollut akuutti asia, koska töissä oli hiljaista ja ehdin ihan hyvin mussuttaa evääni. Välillä jopa käytin työaikaa netissä etsien uutta tietoa.

Kuten ruokatottumukset, myös ajatukset vaikuttavat koko elämään. Nyt alkaa huu-haa osio, joten jos olet allerginen kaikelle henkiselle, on paras siirtyä johonkin toiseen blogiin. Uskon nimittäin vahvasti, että pystyn itse luomaan itselleni sellaisen työpaikan ja työolosuhteet kuin alitajuntani uskoo minun tarvitsevan. Olen sen kokenutkin. Kymmenkunta vuotta sitten kun olin työttömänä, kyllästyin jatkuvaan rahapulaan ja päätin vaihtaa sen työpaikkaan. Aloin päivittäin luoda itselleni rahakasta työpaikkaa erilaisia alitajuntaan vaikuttavia keinoja käyttäen. Toki olin työnhakijana työttömyystoimistossa, mutta sen palveluihin en juuri luottanut, ja lisäksi olin liian laiska pistääkseni pystyyn täysimittaista projektia työpaikkojen etsimiseksi. Ainoa mitä tein, oli tosiaan erilaiset henkiset harjoitukset noin tunnin ajan päivässä. Kuukauden työstämisen jälkeen olin eräänä heinäkuun kuumana päivänä keräämässä mustikoita keskellä metsää, kun kännykkä alkoi äkkiä soida ja minulle tarjottiin varsin mukavaa työpaikkaa eräässä juuri perustettavassa firmassa. Otin sen tietenkin vastaan ja sain pyytämäni kuukausipalkan.

Ainoa, mitä en ollut tajunnut pyytää, oli työn sisältö. Olin luonut itselleni rahakkaan työpaikan, jossa jouduin raatamaan 12-14 -tuntisia päiviä. Vaikka työ itsessään oli erittäin mielenkiintoista ja motivoivaa, paloin loppuun vuodessa. No sen jälkeen löysin suuremmitta vaikeuksitta toisen paikan, jossa ei ollut juuri mitään tekemistä, mutta työilmapiiri oli todella tulehtunut. Sitä aikani katseltuani aloin taas harjoitukset ja eräänä päivänä sain inspiraation soittaa vanhalle pomolleni. Sattumalta eräs aikaisempi työkaverini oli juuri lähdössä äitiyslomalle, joten pääsin taas vaihtamaan firmaa lennossa. Nyt muistin jo "luoda" rauhallisen työympäristön ja mukavat työkaverit, joten olenkin viihtynyt tässä firmassa jo viisi vuotta. Siihen aikaan on toki mahtunut hiljaisempia jaksoja ja myös kovaa työtä, mutta olen ollut erittäin tyytyväinen. Firmassa on kannustava työilmapiiri ja hyvä henki. Suurin osa työntekijöistä on viihtynyt siellä jo vuosia.

Mikä sitten tekee aiheesta ajankohtaisen, on se että olen taas tienhaarassa. Koko talven on ollut erittäin hiljaista, tilauskanta on ollut melkein nollassa ja tulos miinuksella. Vaikka en olekaan vastuussa tilanteesta, olen kuitenkin tähän mennessä edennyt esimiesasemaan, joten olen tietoinen tilanteesta. Joten päätin taas tehdä jotain. Aloitin taas säännölliset harjoitukset ja päätin luoda firmalle kilisevän kassavirran, työmääränsä tyytyväiset työkaverit ja juuri sopivan verran töitä, että kaikki - mukaanlukien firman omistajat - olisivat tyytyväisiä. Tällä kertaa olen kai jo kehittynyt, koska jo kolmen illan jälkeen tilanne muuttui dramaattisesti! Yhtäkkiä puhelin alkoi soida, aivan oudoista firmoista tuli tarjouspyyntöjä ja yhteistyötarjouksia, kaupungin viranomaiset pyysivät meitä mukaan uuteen projektiin ja - kaiken kaikkiaan olen tämän viikon saanut lentää tukka putkella erilaisissa tapaamisissa ynnä kirjoittaa kynä sauhuten vastauksia tarjouspyyntöihin. Samalla muuten - vaikka se ei todellakaan ollut tarkoitukseni - huomasin yllättäen saaneeni uutta vastuuta ja velvollisuuksia. Toki jatkan vielä työstämistä. Haluan kokeilla ihan uteliaisuuttani, kuinka pitkälle pystyn menemään. Kaikki nämä tapahtumat eivät voi olla sattumaa. Yhtä hyvin olisin voinut saada useamman täysosuman lotossa.

Miten sitten nämä tapahtumat vaikuttavat blogini varsinaiseen asiaan eli ruokaan. Tällä viikolla höyrytessäni tukka putkella ympäriinsä, huomasin että syömiset ovat jääneet ihan unohduksiin. Olin ällistynyt. Olin täysin unohtanut nälän mutta minulla ei myöskään ollut väsynyttä tai uupunutta oloa. Toki söin aamiaisen, mutta sen jälkeen meni jopa 6 tuntia ilman suupalaakaan ennen kuin vatsa alkoi kurnia. No sitten söin hyvän kokoisen perussetin vihreää höystettynä proteiinilla ja jatkoin painamista. Joillekin toisille se voi olla ihan normaali tilanne, mutta minulle ihan uutta. Huomasin, että terveyteni on parantunut jo niin paljon, ettei tarvitse olla ottamassa jotain parin-kolmen tunnin välein. Energiaa riittää pitemmäksikin aikaa. Eikös aina sanota, että syödä pitäisi silloin kun on nälkä eikä silloin kun on ruokatunti? Kaikenkaikkiaan siis oikein onnistunut asia sekin.

2010-05-24T20:17:00.001+03:00

Ilmojen haltija hemmotteli viikonloppuna pilvipoudalla ja varjeli päiväsaikaan sateelta, jota oli uhattu tännepäin. Nousin lauantaiaamuna puoli kuudelta jyräämään nurmikkoa matalaksi ja ehdin juuri saada urakan valmiiksi ennen kuin aurinko tuli esiin ja kuumensi ilman hiottavaksi. Olen niin onnesta ymmyräisenä kun jaksan touhuta pihalla. Vaikka lihakset vähän kipeytyvätkin, niin se ei ole mitään siihen verrattuna että pystyn tekemään ja kävelemään ihan normaalisti, kykkimään kasvimaalla, leikkaamaan nurmikkoa, touhuamaan. Ja kyllä olen touhunnutkin! Aamusta iltaan koko viikonlopun. Toukokuun alun kylvökset ovat jo itäneet: tilli, persilja ja salaatti. Kuumat ilmat huijasivat uskomaan, että kesä on jo tullut. Tällä viikolla palattiin taas sateiseen arki-toukokuuhun. Yleensä kesäkuun alussa täydenkuun aikaan on vielä yöhallaa. Tänä vuonna täysikuu osuu toukokuun 28. päiväksi. Joskus on vielä mustankin kuun aikaan kylmiä öitä, mutta se on jo kesäkuun 12. päivä joten en usko hallan tulevan enää niin pitkällä kesäkuun puolella. Eli heti kuun vaihteessa voi istuttaa hallanarat taimet kasvihuoneeseen ja maalle. Ja saahan niille sitten harson päälle, jos siltä näyttää. Joinakin kuulaina kesäöinä olen noussut jopa yhdeltä levittelemään harsoja maalle. On siinä ollut naapureilla nauramista, jos ovat sattuneet olemaan vielä hereillä.

Paino junnaa jostakin syystä paikallaan jo toista viikkoa, mutta olo on mitä parhain. Kävin tänään kirjastossa ja silmiin osui kirja: Ranskattaret eivät liho. Pitihän se ottaa ihan uteliaisuudesta. Saapa nähdä, ehdinkö lukemaan...

Pellon pientareella kyseli vanhan postauksen kommenteissa, vieläkö käytän Valmarinia ja millaisia kokemuksia siitä oli. Join sitä kaksi pulloa mutta ihan rehellisesti sanottuna en huomannut mitään erikoista. Aluksi tuli vähän huono olo kun otin suositellun annoksen, joten vähensin annostusta puoleen. Sen jälkeen oli olo ihan normaali mutta muuten en havainnut mitään edistystä. Tosin silloin oli juuri menossa kaikkein voimakkain viherkauteni, kun söin melkein pelkkää tuoreruokaa. Ehkäpä elimistö puhdistui ilmankin Valmarinia. Nyt kun olen taas siirtynyt enemmän proteiinipainotteiseen sapuskaan (toki edelleenkin menee kasa tuoretta vihreää päivittäin), niin Valmarinista saattaisi olla näkyviä tuloksia. Itse asiassa jääkaapissa on vielä pullo, pitäisiköhän korkata se ))

Koipikohtainen oivallus

2010-05-19T07:49:00.001+03:00

Olen kykkinyt viime päivät pylly pystyssä pitkin viljelemättömiä peltoja, jotka ovat pikkuhiljaa metsittymässä omaan tahtiinsa, ja joen rannalla. No eihän niitä peltoja ole kuin pari hehtaaria, mutta ihan tarpeeksi työllistämään keräilijää. Nyt on pakkasessa jo hyvä määrä nokkosta, vuohenputkea ja maitohorsmaa. Lisäksi olen kykkinyt kitkemässä kasvimaata, tekemässä penkkejä ja kylvämässä tilliä, persiljaa, salaattia, retiisiä.

Työasennot eivät ole aina ihan sieltä kaikkein ergonomisimmasta päästä, vaan useana iltana olen könkännyt sänkyyn paikat särkien ja etenkin jalka kipeänä. Kerroin jo tuolla aikaisemmin, että minulla on toisessa takakäpälässä toistakymmentä vuotta vanha rasitusvamma, joka ei oikein pidä ylimääräisestä rasituksesta. Viime kesänä kasvimaan hoito tyssäsi osittain juuri siihen, että aina yhden huonossa asennossa kitketyn illan jälkeen söin särkylääkkeitä ja kinkkasin monta päivää. Ruohonleikkuusta ei ollut puhettakaan, sen jälkeen en olisi kävellyt kuin keppien avulla. Tänä keväänä en ole itse asiassa edes muistanut koko asiaa, ennen kuin eilen illalla. Oikein hätkähdin. Onhan tuo koipi ollut kipeänä aina iltaisin, mutta joka aamu se on taas kulkenut mukana ihan vanhaan malliin. Ei puhettakaan särkylääkkeistä tai kyynärsauvoista.

Annan kaiken kunnian tälle ruokavaliolle, joka sisältää paljon antioksidantteja, omegoita, vitamiineja ja ties mitä luonnon omia tehopakkauksia, jotka vaimentavat elimistön tulehduksia ja uudistavat soluja! Lisäksi olen syönyt vajaan purkillisen Zyflamendia, jota mainostettiin tulehdusten poistajana ja elimistön elvyttäjänä. (Alan pikkuhiljaa uskoa, että New Chapterin tuotteet ovat todella laadukasta tavaraa!) Taas yksi pinna lisää niihin syihin, joiden takia kannattaa nähdä vähän vaivaa ja pysytellä viherlinjalla.

Juustonmakuista rieskaa ilman vehnäjauhoja

2010-05-15T09:30:00.004+03:00

Jarkko Raikas oli kokeillut leivontaa ilman vehnäjauhoja ja päätynyt käyttämään kookosjauhoja. Ne ovat myös minulle mieleistä syötävää korkean kuitupitoisuutensa (merkistä riippuen 40-60%) ansiosta. Luomulaatuiset kookosjauhot sisältävät lisäksi huimia määriä ravinteita ja hyvää rasvaa eikä ollenkaan hiilihydraatteja. Lisäksi ne maistuvat mukavasti kookokselle. Sitkoa niissä ei ole, mutta sekään ei ole ongelma, koska leivontaominaisuuksia saa helposti parannettua psylliumjauheella.

Muuten näitä rieskoja ei voi kutsua kovin terveellisiksi, mutta hiilareiden karttajalle ne ovat ihanteellista sapuskaa. Leipää tekee välillä mieli ja tämä on mainio korvike, jonka päälle voi latoa kasapäin terveellisempää tavaraa. Munia ja juustoakin saa nykyään jo pientuottajilta, joilla on eettiset periaatteet paikallaan - paikallisten tuottajien moraalista pitää naapurien valvonta huolen ))

Yhteen rieskaan tarvitset:

1 purkki Valion smetanaa (125 g)
1 onnellisen vapaan kanan muna
70 g naapurikylän juustolan emmentalia
3 kukkuraa rkl (50 g) kookosjauhoja
puoli teelusikallista psylliumjauhetta

Aloita hommat turvottamalla psylliumjauhe lasillisessa vettä n. 10 min.
Raasta sillä välin juusto hienoksi raasteeksi.
Sekoita kaikki aineet nopeasti sekaisin ja levitä leivinpaperin päälle.

Vinkki: kosteaa taikinaa on hankala saada leviämään tasaisesti leivinpaperille. Itse olen ratkaissut tämän ongelman siten, että olen leikannut muovipussista toisen sivun ja päädyn auki (toinen pitkä sivu pitää jättää kiinni) niin että siitä on tullut leveä iso muovikelmu. Laitan sen taikinaklöntin päälle ja sen jälkeen yksinkertaisesti vain kaulitsen taikinan sileäksi. Muovi irtoaa taikinasta helposti, jolloin leivinpaperin päälle jää kaunis tasainen kerros taikinaa. Muovin voi pestä ja käyttää moneen kertaan. Samalla tavalla kaulitsen myös jauhelihapihvit.

Paista 200 asteessa noin varttitunti tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Heti leivottuna maku on makeahko, mutta jääkaappikylmänä juusto maistuu selvästi.

Tästä annoksesta tulee 8 palasta, joiden energiasisältö on 100 kcal/pala. Protskuja 3 g, rasvaa 9 g, hiilareita 0 ja kuitua 1-2 g riippuen kookosjauhoista.

Vertailuna "Suomen suosituin" leipä, Vaasan ruispalat. Yksi pala (kansi tai pohja) painaa n. 24 g ja sisältää energiaa 72 kcal, protskuja samat 3 g, rasvaa 0 g, hiilareita peräti 13 g ja kuitua 3 g.

Valitan - ei valokuvia. Kaikki meni eikä riittänytkään. Tänään on uusintakierros.

Nyt saa pelloilta tuoretta pöperöä

2010-05-14T13:39:00.000+03:00

Onni on asua maalla, kilometrin päässä valtatiestä, metsän reunassa, puron varrella. Keväällä lumien sulaessa puro tulvi yli äyräidensä ja levitti mehevää ruskeaa savilietettä leveälle ympäriinsä. Nyt maan pinta on kuivunut ja kuolleiden ruohonkorsien alta alkaa puskea ilmoille tuoretta ruokaa. Ihanat nokkoset, vuohenputket, voikukat, maitohorsmat ja mesiangervot kasvavat parissa päivässä kymmensenttisiksi kullannupuiksi, jotka rapisevat hampaissa mukavasti. No eivät ehkä nokkoset sentään, niitä en suostu suuhuni pistämään ilman esikäsittelyä, kyllä niiden vauvapiikitkin ovat jo sen verran äkäisiä.

Kuivaamista en harrasta, koska se vie liikaa aikaa ja tilaa. Sitäpaitsi kuivatut nokkoset maistuvat . . . no kuivilta. Pakastaminen on päivän sana.

Yleensä ohjeistetaan ryöppäämään nokkoset vedessä ennen pakastamista, mutta sekin on mielestäni ajanhukkaa. Lantalan takaa en missään tapauksessa keräisi, vaikka sellainen löytyisikin, eikä luonnontilassa oleva puronranta varmastikaan kerää nokkosiin liikaa nitraattia. Joten huuhtelen vain pikaisesti ötökät pois ja heitän saaliin tehosekoittimeen. Mitä parempi kone, sitä vähemmän tarvitsee lisätä vettä. Lopputuloksena on hirviömäisen vihreää velliä, jonka voi pakastaa esim. jääpalakuutioina tai mini-kokoisissa minigrip-pusseissa. Pari kuutiota tai yksi pussi sulaa nopeasti ja on helppo heittää aamupirtelön sekaan talvella.

Sanotaan, että vihreitä pitäisi syödä vaihdellen, ei samaa laatua joka päivä, joten varmaan parempi surrata kaikki kasvit erikseen ja erotella pakastimessa omiin kasoihinsa.
Tähän vuodenaikaan iltalukemisina on Toivo Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat. Sen lisäksi tarvitaan vain hyvä värikasvio, kori, sakset ja hanskat. Harrastus on halpa ja tuottava sekä iloa tuottava pitkälle seuraavaan kevääseen asti.

Pieni kiusallinen vaiva

2010-05-11T11:33:00.002+03:00

Mukavassa olossa köllöttely senkun jatkuu, vaikka yksi pieni kiusallinen vaiva (ei sentään pieni kiusallinen nälkä vaan ihan muu vaiva) meinasi sotkea pasmat. Harkitsin jo apteekissa käyntiä, mutta päädyin sitten kuitenkin kokeilemaan luonnonmukaisia konsteja elikkä kipaisin hakemassa paikallisesta Lifen putiikista kuituja, kuituja ja lisää kuituja. Sieltä lähti mukaan kotimainen valmiste, jossa on rouhittua pellavansiementä, psylliumia ja marjarouhetta. Puolet liukoista ja puolet liukenematonta kuitua, joiden pitäisi saada kivasti asiaa aikaiseksi. Ainakin tämänaamuisen pikatestin tuloksena on ihan ähky olo, vaikka en ottanut kuin teelusikallisen vesilasissa normaalien aamupöperöjen lisäksi.

Toinen luonnonmukainen konsti kiusallisen vaivan hoitoon on magnesium. Kirjoittelin tuolla aikaisemmin, että edellinen karppausyritykseni jäi tosiaan yritykseksi juuri tästä nimenomaisesta syystä. Kun sitten olen tarkemmin tutkiskellut kalsium-magnesium-tasapainon syvintä olemusta, aloin ajatella että jospa syynä onkin nimenomaan magnesiumin puute. Karpatessahan tulee syötyä valtavia määriä kalsiumia, joten luonnollisesti mangesiumia tarvitsee ottaa lisäravinteena, jotta tasapaino säilyisi. Magnesium sattumoisin isoina annoksina löysyttää vatsaa, joten noin äkkiseltään voisi vetää johtopäätöksen, että puute taas tekee päinvastaisen vaikutuksen. Vai olenkohan ihan hakoteillä? No jokatapauksessa päätin kokeilla tätäkin, etenkin kun jaloissa on vielä ollut suonenvetoa iltamyöhällä, ja olen nyt viikon verran vedellyt tupla-annokset magnesiumia aina illalla ennen nukkumaanmenoa. No en nyt ala näin julkisesti ruotia vatsani toimintaa sen enempää, kunhan sanon että tänä aamuna oli kevyen tuntuinen töihinlähtö.

Magnesiumin imeytymistä edesauttavat B-vitamiini ja maitohappobakteerit, joten suosittelen hörppäämään niistä tehdyn iltacocktailin ennen nukkumaanmenoa, mikäli pieni kiusallinen vaiva piinaa.

Hiilihydraattipoliisin viikon saldo

2010-05-09T10:30:00.003+03:00

Ensimmäinen viikko tiukkana hiilaripoliisina on takana ja tuloksena on -3 kg. Kun alkupaino oli 82 kg, se ei ole ollenkaan huono tulos. Olen oikein tyytyväinen. Olo on mitä mainioin, nälkää ei ole tarvinnut kokea vaan vatsa on tullut mukavasti täyteen, ei ähkyyn asti. Syödä on saanut niin usein ja paljon kuin on halunnut ja hyvältä on maistunut. Väsymys ei ole iskenyt, vaan energiaa tuntuu olevan ihan kotitarpeiksi. Tosin mihinkään urheilusuorituksiin en ole ryhtynytkään, vaan ottanut ihan kevyesti. Päivittäiset kotityöt ovat saaneet riittää liikunnaksi ja sen lisäksi olen käynyt pihalla puhaltelemassa vähän happea, mutta sitäkään ei hikeen asti. Ensi viikon aion vielä jatkaa ja sitten alan pikkuhiljaa lisätä hiilareiden määrää.

Useampikin ihminen sekä "oikeassa" elämässäni että täällä virtuaaliverkossa on jo älähtänyt, että hiilariton ruokavalio on vaarallinen. No, päätelkää itse onko tämä vaarallisempaa kuin mättää itsensä ähkyyn makaronia ja valkoista riisiä:

Aamulla:
- iso lasillinen vettä tyhjään mahaan, kapseli probiootteja
- mukillinen kahvia ja tippa kermaa
- puolet low carb -pirtelöstä, jonka ohje on edellisessä postauksessa

Töissä aamupäivällä:
- toinen puoli pirtelöstä
- vettä, vettä ja vettä, mahdollisesti myös vihreää teetä ja kuppi kahvia

Lounas noin kahdentoista - yhden maissa:
- 2 kananmunaa keitettynä / 150 g kalaa savustettuna tai paistettuna / iso pihvi
- maha täyteen salaattia, joka sisältää lehtisalaattia, kurkkua, varsiselleriä, ituja, auringonkukanversoja, merilevää, avocadoa, tomaattia ja kastikkeeksi kylmäpuristettua luomuoliiviöljyä
- tai vaihtoehtoisesti annos höyrytettyä parsa- / kukkakaalia
- kalaöljykapseli, D-vitamiini, Q10 ja karnosiinikapseli, 2-3 grammaa spiruliinaa

Jos iltapäivällä tuli vielä nälkä:
- 2 dl raejuustoa

Töistä tultua:
- samanlainen annos kuin lounaalla

Illalla ei sitten ollutkaan enää nälkä, mutta vettä kuluu päivän ja illan mittaan arviolta 3-4 litraa.

Päivän saldo on yleensä ollut noin 1200 kcal, proteiinia 90-100 g, rasvaa 60-80 g, hiilareita reilusti alle 20 g ja kasviksia reilusti yli suositeltu puoli kiloa. Kuitua on pelkästään viherpirtelössä yli 30 grammaa, joka on suositeltu päivän annos, ja sen lisäksi vielä salaatista tullut kuitu.

Alakarppi viherpirtelö

2010-05-06T18:39:00.003+03:00

Tässä päivittäinen Low Carb -proteiinia ja runsaasti kuituja sisältävä ravinnepommini, jossa on hiilihydraatteja vain 3 grammaa litrassa! Voiko alakarppaaminen enää tämän helpommaksi tulla?

Chia-siemeniä puoli desiä
Puolikas avocado
Kolme kukkuraa rkl kuorittuja hampunsiemeniä
Yksi oikein kukkura rkl Nutivan Organic Hemp & Fiber -jauhetta (saa mm. iHerbistä)
Ruokalusikallinen vehnänorasjauhetta (tai mitä tahansa viherjauhetta)

Jos et ole tottunut käyttämään viherjauhetta, aloita ensin teelusikallisesta ja lisää määrää vähitellen.

Laita chia-siemenet likoamaan kolmeen desiin vettä, sekoittele välillä. Anna turvota ainakin puoli tuntia, mielellään pitempäänkin.
Laita kaikki aineet tehosekoittimeen.
Mausta ripauksella puhdistamatonta suolaa, kanelilla, vaniljalla tai esim. puolikkaan sitruunan mehulla.
Seos on aika karvaan makuista, joten itse olen lisännyt makeutukseksi steviaa.

Lisää niin paljon vettä, että tehosekoitin pystyy pyörittämään seosta kunnolla. Kaikkiaan seosta tulee noin litra.

Tämä annos pitää sisällään energiaa 560 kCal, proteiinia 28 g, rasvaa 40 grammaa ja imeytyviä hiilareita vaivaiset 3 grammaa. Kuitua siinä on 33 grammaa eli päivän suositeltu kuitumäärä tulee melkein jo tästä. Lisäksi juomassa on mm. rautaa, kalsiumia, magnesiumia, sinkkiä ja hyviä rasvahappoja. Litran annoksesta riittää pariin kolmeen nautiskeluun.

Jos et pidä niin tarkkaa lukua hiilareista, lisää vielä metsämarjoja. Esim. 100 grammasta mustikoita (1,5 desiä) saat lisäksi 6 g hiilareita ja 3 g kuitua.

Terveydeksi!

Protskuruokaan kallellaan

2010-05-06T10:20:00.000+03:00

Kun aloin kirjoittaa tätä blogia, olin juuri sairastanut muutaman inhottavan räkätaudin putkeen. Talven pimein ja kylmin aika oli tulollaan, talvimasennus kolkutteli ovelle ja kuljin aina peilin ohitse katsoen tiukasti toisaalle. Siis ihanteellinen tilanne tehdä mikä tahansa elämänmuutos, josta suunta voisi olla vain ylöspäin.

Nyt vajaa puoli vuotta myöhemmin tilanne on paljon parempi. Olen mättänyt itseeni kunnioitettavan määrän lehtivihreää, erilaisia lisäravinteita ja ennen kaikkea tuoretta luomuruokaa. Samalla on sokerin ja vehnäjauhojen kulutus laskenut noin 99%. Satunnaisesti tulee vieläkin syötyä pala tai pari kaupan suklaata tai leivonnaisia, jos joudun juhliin tai muualle missä tarjotaan. Itse ei juuri enää edes tee mieli näitä "herkkuja". Nyt on herkut muuttuneet, kuten monelle tapaa käydä elämänmuutoksen myötä.

Olokin on huomattavan paljon parempi. Yhden puhdistumiskriisin jälkeen en ole ollut koko talvena enkä keväänä kipeänä. Masennustakaan ei ole ehtinyt potemaan, kun on ollut kaikkea muuta mielenkiintoisempaa. Ainoa miinuspuoli tähän mennessä on elopainon pysytteleminen samoissa lukemissa. Vaaka ei ole liikahtanut minnekään.

Kun huhtikuun puolivälin jälkeen aloin pitää ruokapäiväkirjaa, tajusin syyn laihtumattomuuteeni. Kasvis- ja raakaruoka voivat sisältää yllättävän paljon energiaa, niin terveellistä kuin se muuten onkin. Esimerkiksi metsämarjoissa on yllättävän suuret määrät sokeria, samoin hedelmissä, juureksissa ja ruisleivässä. Mitä enemmän vähensin niiden määrää, sitä herkemmäksi totesin tulevani sokerin suhteen. Yhä pienemmätkin määrät aiheuttivat väsymystä ja ärtyisyyttä. Sekä tietenkin painon junnaamista. No nyt joku voisi älähtää, että liikunnallahan sitä painoa saa pudotettua. Vaan entäs kun jalassa on vanha rasitusvamma, joka ärtyy heti jos yrittää rasittaa normaalia enemmän. Painoa pitäisi saada ensin pudotettua, että voisi alkaa liikkua.

Joten päätin repäistä kerralla ja kokeilla vähän aikaa kunnon alakarppaamista. Tavoitteekseni otin alle 20 grammaa hiilihydraatteja päivässä. Sillä konstilla pitäisi painon tippua jo muutamassa päivässä. Toisaalta aivan täysin hiilihydraatittomalle linjalle en halunnut lähteä vielä tässä vaiheessa, sillä silloin en olisi saanut edes kermatilkkaa aamukahviini tai vihreää salaattia pihvin kera ))) Tänään on menossa kolmas päivä ja aamulla vaaka näytti reilun kilon pudotusta, mutta vielä en ihan usko siihen. Olen pettynyt niin monta kertaa aikaisemminkin. Jos parin viikon jälkeen kiloja on selvästi pudonnut, niin sitten vasta alan uskoa.

Olen karpannut aikaisemminkin Atkinsin ohjeiden mukaan ja silloin oli pakko lopettaa kesken vatsan toimimattomuuden takia. Proteiinihan ei liiemmälti sisällä kuituja eikä ainakaan minulla rasva laita vatsaa toimimaan. Viimeksi tuli niin tukala olo, että oli pakko keskeyttää ja alkaa mättää kuituja ihan urakalla. Ja niissähän ne hiilihydraatit luuraavat - tai ainakin niin kuvittelin. Nyt olen tehnyt kotiläksyni paremmin ja muokannut joka-aamuisesta viherpirtelöstä alakarppiversion, joka kuitenkin sisältää reilusti vatsaa toimeenpanevia kuituja. Eihän se mitään gourmet-pirtelöä ole, mutta ajaa asiansa. Toki muitakin vähähiilarisia syötäviä löytyy kun vain osaa etsiä. Esim täällä on hyvä (englanninkielinen) lista. Näillä eväillä mennään siis ainakin kaksi viikkoa ja sitten tehdään välitilintarkastus.

Vappusairastamisia

2010-05-04T07:41:00.000+03:00

Tänään vain lyhyt päivitys perhekriisistämme:

Grillibalkanmies makasi vapun aluesairaalassa keuhkokuumeessa. Ja kuten nykyään tapana on, hänet pumpattiin täyteen antibiootteja, lyötiin lisäksi resepti käteen ja vapautettiin sairaalasänky kiireellisemmälle tapaukselle. Lisäksi lääkäri kielsi käytännössä sängystä nousemisen noin kuukaudeksi tai kunnes tauti on parantunut. Jollette ole koskaan kokeilleet, miltä tuntuu olla keuhkokuumeessa, voin kertoa että se vetää ihmisen aivan voimattomaksi.

Lisäksi huomasin itsessäni yhden hyvin merkittävän asian. Kun ensimmäinen adrenaliinihyöky oli ohitse ja ambulanssi kaarasi pihasta iltamyöhällä pillit vinkuen, annoin itselleni vasta siinä vaiheessa luvan tuntea vapaasti pelkoa ja kaikkia niitä syviä mustia tunteita, joita vain voi kuvitella kun puoliso on juuri haukkonut ilmaa naama sinisenä hapenpuutteesta. Tultuani takaisin järkiini ja sukkuloituani sairaalassa kolme päivää ynnä varmistettuani että puolisolla on kotona kaikki tarpeellinen käden ulottuvilla, tunsin itse olevani valmis sairaalaan muutamaksi päiväksi. Näin jälkikäteen mietittynä yllätyin, miten koville fyysisesti jouduin tällaisen tapahtuman vuoksi. Toiset ihmiset osaavat ottaa rauhallisesti tilanteen kuin tilanteen, minä näköjään en.

Täten taas tuli todistettua, että ikääntymisen ja sairastumisen todennäköisyyden koko ajan kasvaessa on entistä tärkeämpää pitää huoli omasta terveydestään ja kunnostaan, niin fyysisestä kuin aineettomastakin. Mikä taas lisää motivaatiota entisestään.

Sokerihumala ja siitä selviäminen

2010-04-29T11:30:00.002+03:00

On hämmästyttävää huomata, kuinka elimistö herkistyy pikkuhiljaa. Aikaisemmin kun elin pääasiassa leivällä, pastalla, perunalla, riisillä ja leivotuilla herkuilla ynnä kaikenlaisilla sokeria pursuavilla herkuilla, tuntui että niitä voisi ahmia loputtomiin. Toki joskus tuli paha olo ja vähään aikaan ei tehnyt mieli yhtään lisää, mutta seuraavana päivänä taas söin vanhaan malliin. Elin jatkuvassa sokerihumalassa, olin riippuvainen kuin alkoholisti omasta huumeestaan. Vieroitusoireet alkoivat heti jollei päivän aikana saanut mitään hiilihydraatteja.

Siksi aloin vähentää hiilareita pikkuhiljaa. Ensin jätin pois perunan, pastan ja riisin. Peruna oli oikeastaan ainoa, jota olen kaivannut, sillä omatekemä pottumuussi ihanan voisilmän kanssa oli todellista lohturuokaa jota pystyin syömään kattilallisen kerrallaan. Silloin vasta oikeastaan huomasin, kuinka paljon olen syönyt mielipahaa hiljentääkseni. Mutta eihän se oikeasti niin toimi, sitä ei vain ymmärtänyt silloin. Oikeasti söin itseni niin täyteen, että ahmimisesta tullut paha olo peitti mielipahan, surun ja kurjan olon. Monelle varmasti ihan tuttu juttu, mutta minun se piti itse tajuta ennen kuin tosiaan ymmärsin asian.

Kun pääsin tuosta askeleen pitemmälle, jätin pois vaalean leivän ja sen myötä leikkeleet, makkarat ja juustot. Söin niitäkin ihan päivittäin samalla kun join litrakaupalla kahvia. Se oli niin paljon helpompaa kuin alkaa vääntää salaattia tai ruokaa töistä tultua väsyneenä. Ja - kuinka hassusti sattuikaan - syömisen jälkeen olin vielä enemmän väsynyt.

Aluksi päätin korvata hiilihydraatit paremmilla vaihtoehdoilla. Latasin ruokakaapin täyteen kuivattuja hedelmiä, hunajaa, agave-siirappia. Söin niitä aina kun alkoi tehdä mieli "jotain hyvää". Taateleita meni kilokaupalla. Tein taateleista ja pähkinöistä kakkusia, joita söin sokerinhimoon. Elämä tuntui todella potkivan pientä päähän ja olin jo monet kerrat lähellä luovuttaa. Sitten onneksi löysin raakasuklaan, kaakaovoin ja kylmäpuristetun kookosöljyn. Aloin tehdä suklaakaramelleja ja alussa söin niitäkin valtavia määriä. Mutta kaikkeen kyllästyy, jopa kaikkein parhaisiin herkkuihin. Pikkuhiljaa herkuttelupäivät alkoivat harveta ja tilalle tulla tuore vihreä salaatti, yrtit, idut, versot. Söin kuitenkin vielä banaaneja päivittäin ja ne ovat melkein pelkkää hiilihydraattia.

Miksikö kirjoitan asiasta juuri nyt? Tajusin asian vasta tänä aamuna ihan konkreettisesti. Tein aamiaiseksi smoothieta, johon laitoin karpaloita. Ne ovat aika happamia, joten liotin yön yli pari taatelia ja viikunaa makeudeksi. Seoksesta tuli oikein hyvän makuista, mutta heti syötyäni alkoi tehdä hirveästi mieli karamellia, suklaata, leipää - mitä tahansa hiilihydraattia. Ihmettelin ensin, mikä ihme nyt iski. Sitten tajusin, että olin juuri syönyt viikkoon suurimman hiilihydraattipläjäyksen. Elimistö reagoi heti vaatimalla lisää sokeria. En ole ihan kokonaan vielä päässyt eroon tästä huumeesta, mutta ainakin nyt tajusin tilanteen. Oikeastaan tuntuu ihan hyvältä, helpompi vastustaa kiusausta taas tästäkin eteenpäin.

kuva täältä

Viherpirtelöä ilman banaania

2010-04-23T11:40:00.000+03:00

Kaikissa löytämissäni smoothie-ohjeissa neuvotaan laittamaan marjojen ja/tai vihannesten sekaan banaania. Se antaa pirtelölle täyteläisyyttä ja hyvää, imelää makua. Salaatinlehti-selleri-smoothien kanssa bansku on ihan ehdoton, mutta aloin pikkuhiljaa miettiä eikö sitä voisi muissa sekoituksissa korvata jollakin toisella aineella. Bansku sisältää pääasiassa turhia hiilihydraatteja, ei juuri mitään mainittavia annoksia ravinteita. Kaliumia, jota siinä on suurin määrä, saa vielä suurempia määriä muista elintarvikkeista, joissa ei ole moisia määriä hiilihydraatteja. Nyt kun olen alkanut taas miettiä hiilihydraattien rajoittamista, on bansku ensimmäisten karsittavien joukossa.

Niinpä olen alkanut testailla muita vaihtoehtoja ja mielestäni löysinkin ihan kelvollisen vaihtoehdon. Toki kaikkia hiilareita ei pysty karsimaan, mikäli aikoo syödä muita hedelmiä ja marjoja. Pyrin kuitenkin aina valitsemaan ne kaikkein ravinteikkaimmat vaihtoehdot.

Vähähiilarinen proteiinijauhe on erinomainen vaihtoehto banskulle. Saakohan Suomesta muita kuin bodareille tarkoitettuja proteiinijauheita? En tiedä, en ole ainakaan nähnyt. Nettikaupoista ainakin saa niitä tilattua. Noissa on vaihtoehtoja runsaasti. Itse aion kokeilla tätä ja tätä. Hampunsiemenjauhetta tilasinkin jo, mutta se ei ole vielä tullut.

Jauheita odotellessa olen pyöräyttänyt aamusmoothieni pakastemarjoista, liotetuista chia-siemenistä, kuorituista hampunsiemenistä, viherjauheesta ja mausteista. Imelyyttä saa halutessaan lisää hunajalla tai agavesiirapilla ja vettä lisäämällä saa koostumuksesta kuin juotavaa jogurttia. Yhtään en ole kaivannut banskua.

kuva täältä

Askel takaisin vanhaan

2010-04-22T20:30:00.000+03:00

"Kyllähän mä syön ihan terveellisesti" - mutta jos illalla ei enää muista mitä on aamulla suuhunsa pannut, mihin tuo arvio perustuu? Joten päätin alkaa pitää ruokapäiväkirjaa ainakin vähän aikaa. Tänä iltana ainakin huomasin jo sen, että aamupäivällä yleensä juon kaksi litraa nesteitä ja iltapäivällä/illalla en juuri ollenkaan. Aamuisin en ole koskaan pystynyt syömään tukevasti, siitä tulee huono olo. Siispä täytän mahaa vedellä ja teellä, kahvillakin. Loppupäivän onkin sitten jo kamala nälkä ja töistä kotiin tultua voisi syödä kaapit tyhjiksi. Pahin syöpöttelyaika on yleensä neljästä kuuteen, sen jälkeen en taas pistä mitään suuhuni ennen aamua.

No nyt kun olen tunnustanut pahan tapani, on hyvä alkaa korjata sitä.

Talvella alkanut tuoreiden vihreiden kasvisten himo alkaa laantua. Ituja ja versoja ei enää tee samalla tavalla mieli, mutta toki niitä menee joka päivä. Nyt on alkanut himottaa proteiini: kananmunat nostavat veden kielelle, mehevä pihvi kuolan suuhun ja hapanmaitotuotteita voisi ahmia loputtomiin. Jostakin syystä kasviperäinen protsku ei nostata läheskään samanlaista himoa. No, munathan on päästetty pannasta ja niitä väitetään nykyään jopa terveellisiksi. Lihalla ja maidolla ei ole yhtä mediaseksikästä mainetta, mutta yhtä kaikki niilläkin on omat kannattajansa. Itsekin harrastin yhteen aikaan hiilihydraattitietoista syömistä eli karppaamista. Nyt olen alkanut taas kääntyä takaisin siihen suuntaan. Tosin tekisi mieli yrittää karpata enemmän kasviperäisesti, tai ainakin kokeilla onnistuuko sellainen.

Viikon alkupalat

2010-04-20T19:20:00.000+03:00

Viikko on alkanut hermoja raastavasti ja tuntuu että olen koko ajan varpaillani. Pomo on yrittänyt pomputtaa töissä ja on purkanut omaa stressiään minuun. Lopulta hermostuin niin pahasti, että suljin kännykästä virrat, kun puhelut eivät loppuneet edes työajan puitteissa. Olen kuitenkin kehittynyt jo paljon viime vuodesta, sillä pystyin pysyttelemään ihan rauhallisena, vaikka puhelimesta tuli tuutin täydeltä stressipisteitä. Joskus aikaisemmin koko iltani olisi ollut pilalla, mutta nyt huomasin ajattelevani, että se on hänen stressinsä, ei minun. Mutta kyllä olen tehnyt töitä tämän saavutuksen eteen! Toisilta se onnistuu ihan luonnostaan, minun on pitänyt opetella kantapään kautta. Eikä siihen ole mennyt kuin noin kolmekymmentä työvuotta. En siis ole aivan toivoton tapaus - ehkä vähän hidas tajuamaan kylläkin.

Kotistressiä puolestaan aikaansaa Grillibalkanmiehen orastava tupakkalakko. Sekään ei suju ihan sormia napsauttamalla, kun on polttanut neljäkymmentä vuotta. Ja siitä saa ympäristö oman osuutensa, halusi tai ei. Tavoite on kuitenkin niin hyvä, että pientä epämukavuutta sietää vähän aikaa ihan mielellään. Harmittaa vain, että tilasin nettikaupasta ainetta, jonka pitäisi auttaa poistamaan tupakanhimoa. Mutta tuhkapilvi ehti ensin. Nyt jännitän, lennähtäisikö postipoika joidenkin tuhkapilvien välissä kuitenkin Suomeen ennen kuin on liian myöhäistä ja himot ovat haihtuneet taivaalle ihan omia aikojaan.

Yksi iHerbin pakettikin on jossain matkalla, luultavasti jonottamassa dziljoonan muun paketin kanssa ison mantereen lentoasemalla. Siinä olisi tullut Starwest Botanicalsin mausteita. Olen aivan ihastunut niihin, sillä niissä on voimakas ja hyvä maku. Tuotteet on selvästi valmistettu ja pakattu huolella. Ja mikä parasta, niitä ei ole säteilytetty. Varmistin asian SB:lta sähköpostilla, johon vastattiin nopeasti ja ystävällisesti. Rapakon takana tuntuu asiakaspalvelu pelaavan viimeisen päälle, sillä viimeisin iHerbin tilauksenikin tuli peräti viikossa. Toisin toimitaan täällä kotimaassa, jossa ilmeisesti on niin paljon muuta tärkeämpää tekemistä. Ainakin eräästä paljon kehutusta nettikaupasta ei viikkoon kuulunut mitään ja juuri kun aioin lähettää sinne kyselyä, sähköpostiini poksahtikin viesti siitä, että paketti on viety postiin. Hieman kyllä ihmetyttää, miten USAlainen nettikauppa pystyy toimittamaan tilauksen perille samassa ajassa kuin kotimainen vasta saa raahattua sen oman paikkakuntansa postitoimistoon. Arvannette, mistä tilaan jatkossakin, jos vain lentoyhteydet saadaan taas kuntoon. Ja jollei saada, niin kohtahan tuleekin jo kesä ja voi kerätä ~~teiden vars~~ peltojen pientareilta puhtaasta luonnosta voikukanlehtiä ynnä muuta mussutettavaa. Kävin tänään muuten ostamassa persiljan, tillin ja salaatinsiemeniä. Kesäkausi on virallisesti avattu!

Sunnuntaiaamun rauhaa

2010-04-18T08:55:00.001+03:00

Hyvin levätyn viikon jälkeen energiaa on kuin pienessä kylässä, mikä ei tuntunut eilen ollenkaan hullummalta jutulta. Nyt aamulla - kompostorin tyhjennyksen, haravoinnin, vaatehuoneen siivouksen ja muiden sekalaisten kotitöiden jälkeen - tuli mieleen että olisi ehkä kannattanut kuitenkin ottaa vähän helpommin. Poikkeuksellisesti päätimme lämmittää saunan tänään, jospa se vähän helpottaisi lihasten särkyä. Säiden haltijakin armahti lähettämällä kerroksen räntää yön aikana, joten loput haravoinnit ja kukkapenkin siirtämisen toiseen paikkaan voi hyvällä omatunnolla unohtaa ainakin viikoksi. Ehkä rakotkin ehtivät parantua sillä aikaa. Mutta ulkona puuhasteleminen teki kieltämättä hyvää ja nukuin yön kuin tukki.

kuva täältä

Elämä voittaa

2010-04-16T22:00:00.002+03:00

Väsymys alkaa hellittää. Viikon ajan tein lyhennettyä työpäivää, aamulla seitsemältä ylös ja yhdeksäksi töihin, illalla kolmelta kotiin ja neljältä sänkyyn. Onneksi minulla on joustava työ. Nukuin käytännössä kaiken vapaa-ajan. Söin nopeasti kyhäämiäni vihersalaatteja ja marja-banaani-pirtelöitä. Ruokahalua ei oikein ollut eikä ole vieläkään, mutta sitä en suuremmin sure. Tiivisravinteista ruokaa tarvitsee muutenkin vähemmän. Vieläkään en ole ymmärtänyt, mikä väsymyksen aiheutti, mutta näillä eväillä siitä selvittiin:

- tupla-annokset päivittäisiä vitamiineja ja lisäravinteita: B-, C- ja D-vitamiinia, ubikinonia, karnosiinia, kalaöljyä ja iHerbistä ilmaisnäytteenä saatua Gingseng Revitalizeria.

- pirtelö, johon laitoin banskua, pakastemarjoja, viherjauhetta, chia- ja hampunsiemeniä sekä vaihtelevasti muita kaapista löytyviä aineksia. Mausteeksi ripaus ruususuolaa, luonnonvaniljaa ja agavesiirappia.

- vihersalaattia erilaisista kaupan salaateista, luomutomaatista, avocadosta, kurkusta, sellerinvarresta ja iduista. Päälle ripaus ruususuolaa ja tilkka kylmäpuristettua luomuoliiviöljyä.

Tilasin netistä kurkumajauhetta, jonka sanotaan poistavan elimistöstä tulehduksia, mutta se saapui vasta toissapäivänä. Jauhe on tumman oranssinkeltaista sekä voimakkaan tuoksuista ja makuista. Ei mitään hirveän hyvän makuista herkkua, täytyy tunnustaa. Puoli teelusikallista pirtelön seassa antaa jo aika paljon makua ja tuoksua. Siihen pitää totutella.

Väsymystä

2010-04-13T11:57:00.000+03:00

Viikonloppuna alkoi ylitsehyökyvä väsymys, joka on pitänyt minut tehokkaasti kaiken vapaa-ajan sängyssä. Nukuin 14-tuntisia yöunia ja muutaman tunnin päikkärit päälle. Eilen töissä nukahdin pöydän ääreen. Yöllä näen villejä sekalaisia unia ja nukun raskaasti. Elimistö selvästi työstää jotain asiaa, johon se vaatii runsaasti lepoa. Olen pyrkinyt auttamaan sitä syömällä kevyesti - en jaksaisikaan nyt laittaa mitään kunnon ruokaa, pelkkiä marja-banaani-viherpirtelöitä - ja juomalla runsaasti yrttiteetä sekä vettä. Mitään flunssan oireita ei ole, vaan syynä on nyt jokin ihan muu. Eipä tässä oikein muuta voi kuin antaa elimistölle sen vaatima lepo ja katsoa, mitä tapahtuu.

Lisäravinteet

2010-04-09T12:30:00.000+03:00

On hirveän vaikea tietää, kuinka paljon tarpeellisia ravinteita oikein saa ruuastaan ja paljonko elimistössä on puutteita, joita tarvitsisi paikata lisäravinteilla. Mainokset tuputtavat jos jonkinlaisia aineita, tuttuja ja sellaisia joista en ole koskaan kuullutkaan. Jos niihin uskoisin, niin voisin elää pelkillä lisäravinteilla ihan kevyesti tuhlaamatta aikaani ja rahaani sellaiseen pikkuseikkaan kuin ruokaan. Miksi vaivautua hellan ääreen kun purkista saa helposti ja nopeasti kaiken tarvitsemansa?

Jotenkin salakavalasti meihin on kuitenkin iskostunut sellainen usko, että ilman lisäravinteita ei selviä. En tunne ketään ihmistä, joka ei söisi jotain ravintolisiä. Olen yhä enemmän alkanut miettiä, että niiden valinta on selvästikin tunneseikka, sillä mitään objektiivista kriteeriä ei yksittäisellä ihmisellä pysty olemaan, jonka perusteella hän pystyisi valitsemaan itselleen välttämättömät aineet. Mistä voisi mitenkään tietää, mitä puutoksia elimistössä on juuri tällä hetkellä? On turvauduttava yleisiin suosituksiin, jotka nekin vaihtelevat laidasta laitaan riippuen suosittelijan intresseistä. Muutkin kuin minä ovat varmasti pää pyörällä. Ja kun lopulta päättää hankkia jotain tiettyä ravintolisää, esim. D-vitamiinia tai kalaöljyä, niin millä kriteereillä se pitäisi valita, jotta tuote olisi mahdollisimman hyödyllinen ja vahingoittaisi mahdollisimman vähän elimistöä? Kyllä vain! Niin hullulta kuin se kuulostaakin, lisäravinnekapselit voivat aiheuttaa elimistölle enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä niihin lisätään vaikka mitä kemiallisia lisä- ja täyteaineita. Sanotaan myös, että jotkut kalaöljyvalmisteet saattavat härskiytyä elimistössä enkä minä ainakaan halua sisääni härskiytynyttä öljyä, joka saattaa aiheuttaa ties mitä vaikutuksia. Ei ihme, että pientä ihmistä alkaa pyörryttää.

Helpoin tapa saada tietää omista puutoksistaan on luultavasti mennä tutkituttamaan veriarvonsa. Tosin siitäkin kiistellään, antavatko verikokeet oikeita tuloksia. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, asiassa kuin asiassa, ja aina voidaan olla montaa mieltä. Mitkä sitten ovat oikeita pitoisuuksia elimistössä, siinäpä vasta tuhannen taalan kysymys. Loppujen lopuksi ei yksittäisellä ihmisellä taida olla muuta kriteeriä kuin kuulostella omaa oloaan ja tarkkailla elimistön toimintaa sekä tehdä niiden perusteella omat johtopäätöksensä. Tai sitten kokeilla valmisteita vuoronperään ja katsoa, tuleeko mitään näkyvää vaikutusta. Jollei tule, on valmiste ilmeisen tarpeeton ja rahat ovat menneet hukkaan - samoin jos tulee epätoivottuja reaktioita. Oman olon pitäisi kuitenkin aina toimia suuntaviittana ja sitä pitäisi osata kuulostella, sillä jokainen ihminen on yksilö.

Tuliaisten arvaamattomat jälkiseuraukset

2010-04-08T11:53:00.001+03:00

Housunkaulus on hieman kiristänyt reissun jälkeen, mutta tänä aamuna vasta oikein havahduin. Eihän tässä iässä pitäisi enää olla kuukausittaista turvotusta, kun muutakaan säännöllisesti toistuvaa toimintaa ole ollut enää pariin vuoteen. Ainoa mahdollinen syy voisi olla matkan aiheuttama jälkiturvotus (lue: tuliaissuklaat), joiden viimeisetkin rippeet tuhottiin jo pari päivää sitten. Senkin turvotuksen olisi pitänyt häipyä jo, mutta vaaka paljasti karun totuuden. Kolme kiloa on jostain heilahtanut lisää. Joten olen tullut siihen ainoaan johdonmukaiseen päätelmään, että suklaa aiheuttaa jälkiturvotusta kahden päivän viiveellä. Mikä on nyt omakohtaisesti todistettu.

kuva täältä

Lehtivihreä kuin huumetta

2010-04-06T13:30:00.001+03:00

Kuten kerroin aikaisemmin, ostin Victoria Boutenkon kirjan Green for Life. Siinä kannustetaan syömään lehtivihreää eli klorofylliä päivittäin sen huomattavien terveysvaikutusten takia. Boutenko ja hänen perheensä olivat olleet raakaravinnolla vuosia mutta vasta alettuaan käyttää lehtivihreää säännöllisesti he huomasivat merkittäviä muutoksia hyvinvoinnissaan. Quinoaa-blogissa on kerrottu ydinasiat Boutenkon kirjasta.

Minulla on ollut tapana lisätä aina jotain vihreää smoothieeni. Välillä se on salaattia, pinaattia, pakastettua nokkosta tms. Elimistö oikein kaipaa vihreää, sitä tekee mieli. Ainoa huono puoli on se, että tehosekoittimeni ei ole kovin tehokas (Philips) joten kovat kohdat jäävät helposti klönteiksi. En ole myöskään ihan varma siitä, pystyykö se rikkomaan solukalvot, jotta lehtivihreä vapautuisi.

Sitten löysin valmiit lehtivihreäjauheet, joita on myytävänä mm. luontaistuotekaupoissa. Niiden ainoa huono puoli on korkea hinta. iHerbissä ne ovat vähän halvempia, joten tilasin sieltä vehnänorasjauhetta. Oen sekoittanut sitä veteen ja juonut joka aamu sellaisenaan lasillisen tyhjään mahaan. Siitä saa hyvän lähdön päivälle. Myös marjapirtelöihin olen laittanut lusikallisen. Se on niin vahvaa ainetta, että kannattaa aloittaa puolesta teelusikallisesta, jollei ole aikaisemmin käyttänyt lehtivihreää. Kissani on myös ihan hulluna siihen - se tulee minun lasilleni jos oma kuppi on tyhjä. Sillä on vierekkäin puhdasta vettä ja lehtivihreävettä. Arvatkaapa, kumpi kuppi on jatkuvasti tyhjä!

Yliannostusta kannattaa välttää, sillä siitä seuraa euforinen hyvänolontunne, joka voi pitkään jatkuessaan vakavasti haitata suoriutumiskykyä työpaikalla, kotona ja liikenteessä. Mistään muusta aineesta en ole koskaan saanut niin rajua boostia kuin vehnänoraasta. Tosin en ole koskaan kokeillut huumeita. Kerran erehdyin ottamaan shotin illalla, minkä seurauksena makasin pitkälle yli puolenyön sängyssä selälläni nirvanassa ja vain nautiskelin hyvänolon tunteesta kuin paremmassakin meditaatiossa. Boutenko kirjoittaa, että lehtivihreä vaikuttaa elimistössä kuin auringonpaiste. Se tuo happea elimistöön. Omien kokeilujeni jälkeen uskon tämän. Tiedän myös, että klorofylli on pahemman laatuista huumetta: siihen jää koukkuun ja sitä himoitsee jatkuvasti lisää. Kannattaa kokeilla!

kuva täältä

Matkatuliaisia

2010-04-03T20:24:00.004+03:00

Kun reissussa on kaksi ihmistä, joilla on ihan erilaiset tavat ja mieltymykset, mutta jotka ovat kuitenkin hyviä kavereita, niin se mielestäni rikastuttaa reissuakin kummasti. Jompikumpi löytää aina jotain kiinnostavaa, jota voi sitten esitellä kaverille ja monesti saadaan aikaan muhevia keskusteluja asioiden tärkeysjärjestyksestä, eettisyydestä, moraalista tai ihan vaan mukavuudesta ja hauskuudesta. Itselläni on tapana aina ennen reissuun lähtöä etsiä ja listata ylös mahdollisimman paljon luomuruokapaikkoja, luomutoreja, luontaistuotemyymälöitä ym. Kaverini taas harrastaa vaateostoksia, kulttuuria ja kiertoajeluita. Näistä aineksista saamme yleensä kasaan molempia kiinnostavan kokonaisuuden, joka pitää meidät yhdessä viikon ajan kerran tai pari kertaa vuodessa. Sen useampaan reissuun palaisi liikaa rahaa ja hermoja, sillä olemme pohjimmiltamme kuitenkin vähän liian erilaisia jotta viihtyisimme jatkuvasti yhdessä. Tällä kertaa kolusimme useamman luontaismyymälän ja vähemmän vaatekauppoja/museoita, mutta matkaseurani ei tuntunut olevan asiasta yhtään pahoillaan, etenkin kun hänkin on alkanut pikkuhiljaa huomata luontaistuotteiden etuja kemikaalipurkkeihin verrattuna.

Tuossa aikaisemmin jo kerroin, että löysimme viime lauantaina Amsterdamista hulppeat markkinat. Onneksi olimme paikalla jo aamuyhdeksältä, sillä kymmenen jälkeen väkeä alkoi olla enemmän kuin helluntaiepistolassa ja liikkuminen kojujen ahtaissa väliköissä alkoi käydä tukalaksi. Jos nyt en ihan väärin muista, niin paikan nimi oli Noordermarkt ja menimme kympin ratikalla Westerstraat-kadun alapäähän, josta kävelimme puolisen kilometriä. Se kävely kyllä kävi aika kalliiksi, sillä matkalla oli kaikenlaisia houkutuksia, mm. erinomainen luontaistuotekauppa, josta ostimme paljon kosmetiikkaa. Tässä jotain löytöjäni:

Ostin Santen kristallideodorantin ja Anti Stress-kasvonaamion puoliksi matkaseuralaiseni kanssa. Naamiot oli tarkoitus lätkäistä naamalle illalla hotellissa, mutta ne jäivät kuitenkin käyttämättä. Iltaisin olimme yleensä niin väsyneitä, että sammuimme heti suihkun jälkeen. Santen dödöä en ole aikaisemmin kokeillut, vaikka olen kuullut tästä tuotemerkistä. Olen käyttänyt muita kristallideodorantteja ja mielestäni nämä veteen liotetut kristallikiviliuokset ovat parempia kuin kivimäinen dödö. Minulla ainakin ne suojaavat hienhajulta ihan tarpeeksi tehokkaasti, vaikka se on tietysti yksilöllinen asia. Itse haluan dödöni olevan hajuton, joten valinnanvaraa ei ole kovin paljon.

Ostin myös Laveran hammastahnan, joka on raikkaan makuinen ja mukavan pieni tuubi matkakäyttöön. Entinen hammastahnani kun loppui sopivasti juuri matkan alkumetreillä. Traumeel-voide on homeopaattista rasvaa, joka on tarkoitettu väsyneiden ja rasittuneiden lihasten hoitoon. Itse levitin sitä turvonneisiin jalkoihini joka aamu ja ilta. Voidetta saa myös suomalaisista luontaistuotekaupoista, mutta Amsterdamissa se oli huomattavasti halvempaa ja esim. iHerbissä maksaa vain puolet siitä mitä Suomessa. iHerbissä voide on saanut myös erinomaiset arvostelut.

Markkinoilla oli useita kojuja, joissa myytiin raakaruokaa, sen raaka-aineita ja esim. vehnänorasmehua sai ostaa laseittain, jotka puristettiin tilauksesta. Essential Living Foods -tuotemerkkiä näin ainakin parilla kolmella kojulla ja itse investoin 100 gramman pussiin vaniljajauhetta, joka oli yksinkertaisesti vain jauhettuja luomu-raakavaniljatankoja. Pussi maksoi 24 euroa, mutta on täyttä tavaraa. Mieli olisi tehnyt ostaa paljonkin, mutta järki voitti. Kuten aikaisemmin jo kerroin, ostin kuitenkin Victoria Boutenkon kirjan Green for Life, josta olen kuullut paljon.

Markkinoilla oli ruokatarvikkeiden lisäksi iso kirpputori ja puutarhaosasto, jossa myytiin siemeniä ja taimia. Sormet syyhysivät kokeilla erikoisia taimia, mutta niiden kotiin tuominen olisi ollut aika hankalaa. Vaikka tulppaanit eivät vielä kukkineetkaan ulkona, oli niitä myynnissä jo runsaasti ja erivärisiä upeita nippuja. 50 tulppaanin nippu maksoi vaivaiset 12 euroa! Mietin ihan tosissani, miten olisin saanut nipun tuotua kotiin, mutta totesin sitten yrityksen liian uhkarohkeaksi. Lentokoneessa kukat olisivat kuitenkin kärsineet. Markkinat olivat kuitenkin pieni koetus verrattuna Singel-kadun varrella olevaan kukkatoriin, jota kannattaa ehdottomasti käydä ihailemassa vaikka muuten ei vihreä peukalo kutittelisikaan. Kukkien väriloisto ja kauneus saa hyvälle mielelle vaikka pelkästään kävelisi ja katselisi alueen läpi. Ostin kuitenkin muistoksi pari pussia siemeniä, jotka aion kylvää keväällä.

Amsterdamin matkalla koettua

2010-04-02T23:14:00.003+03:00

Millainen reissu on tuloksena, kun vannoutunut gourmet-lihansyöjä ja ituhippiyteen vastikään vihkiytynyt noviisi löytävät itsensä kaupungista, jossa kaikki päivällä auki olevat ruokapaikat tarjoavat vain sämpylöitä ja pizzaa ja jossa "oikeaa" ruokaa tarjoavat ravintolat aukeavat vasta klo 18? Jos haluatte kokeilla, suosittelen matkustamaan Amsterdamiin. Tosin tätä en tiennyt etukäteen, vaan huomasin vasta ensimmäisenä päivänä tuossa viiden maissa iltapäivällä, kun haahuilimme syötävän nälkäisinä pitkin kaupunkia etsimässä paikkaa josta me molemmat saisimme vatsantäytettä. Siinä vaiheessa jopa matkaseuranikin olisi ollut valmis menemään ensimmäiseen Happy Cow -sivuston suosittelemaan kasvispaikkaan. Ikävä kyllä nekin aukesivat vasta kuudelta - tai ainakin se ainoa löytämämme, joka ei ollut lopettanut, muuttunut pihvipaikaksi tai vaihtanut osoitetta. Suosittelen suhtautumaan varauksella tuon sivuston antamiin osoitteisiin. Kun lopulta löysimme auki olevan hollantilaista perinneruokaa tarjoavan paikan, oli otettava sitä mitä tarjolla oli:

Kyllä, annoksessa on myös salaattia, mutta se on piilotettu ohuina suikaleina perunamuussin sekaan. Kyllähän tuosta annoksesta mahan sai täyteen ja tuli ihan kotoinen olo, mutta jatkossa olimme viisaampia ja kaupungilla kulkiessamme tutkimme jokaisen eteen tulevan ruokapaikan aukioloajat varmuuden vuoksi sekä merkitsimme ylös ne, olivat auki iltapäivällä. Pienenä vinkkinä voin sanoa, että Amsterdamissa on erinomainen julkinen liikenne, joten ihan ensimmäiseksi kannattaa ostaa kaupungin liikennelaitoksen lippu, joka käy raitiovaunuihin, busseihin ja metroon kaupungin alueella. Lippuja on useita erilaisia, joista voi valita matkan pituuden mukaan. Koskaan ei tarvinnut odotella pysäkillä paria minuuttia kauempaa, ei edes viikonloppuna.

Lauantaina kävimme markkinoilla, joilla oli tarjolla uskomattoman runsas valikoima luomutuotteita ja raakaruokaa. Se oli varsinainen raakailijan taivas! Tarjolla oli mm. vastapuristettua vehnänorasmehua, erilaisia raakasuklaita, makeutusaineita, lisäravinteita ym ym. Ostimme välipalaksi raakasitruunaleivokset, joiden pohja oli tehty jauhetuista pähkinöistä ja herkullinen täyte sisälsi ainakin kookosöljyä, sitruunankuorta ja agavesiirappia. Tosin ne kävivät pikemminkin lounaasta, niin täyttäviä ne olivat. Ostin markkinoilta myös Victoria Boutenkon Green for Life -kirjan.

Kaupoissa oli hyvät valikoimat tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, mm. valmiiksi kuorittuja ja paloiteltuja sekoituksia tuoreita hedelmiä, joita aina ostinkin iltapalaksi hotelliin. Yläkuvassa englantilaisen The Berry Companyn lisäaineettomia goji- ja superberries -mehuja, jotka olivat myös erinomaisen maistuvia. Löysimme myös useita luomumarketteja ja luontaistuotemyymälöitä, joten ruokahuolto olisi ollut taattu mikäli olisimme pystyneet kokkaamaan. Ikävä kyllä ruokahuoltomme oli täysin paikallisten syöttölöiden varassa, mutta sattumalta löysimme yhden paikan, jota voin lämpimästi suositella kaikille. Ostoskatu Kalverstraatin Singelin puoleisessa päässä on V&D:n ruokapaikka, joka on auki aamusta iltaan ja josta löytyy jokaiselle jotakin. Katutasossa on tavaratalo ja myymälä, josta voi ostaa valmiita annoksia mukaan. Toisessa kerroksessa on iso halli, jonka täyttävät ruokatiskit. Jokainen tiski on erikoistunut johonkin ruokaan, esim. tuoresalaatteihin, kalaan, lihaan, indonesialaiseen ruokaan sekä salin keskellä on hedelmäbuffetti, josta saa ottaa tuoreita hedelmiä tai niistä puristettuja smoothieita. Jokaisen tiskin takana on ihmisiä, jotka valmistavat raaka-aineista valmiita annoksia asiakkaiden tilausten mukaan, esim. hedelmätiskin työntekijä teki tuoremehuja ja pirtelöitä siinä asiakkaiden edessä. Itse söin yhtenä päivänä paistettua lohifilettä, jonka valitsin ensin itse jääaltaasta ja seisoin sitten odottamassa tiskin edessä kun kokki paistoi sen sekä kourallisen tuoretta pinaattia lisukkeeksi. Sen lisäksi otin toiselta tiskiltä kulhollisen tuoretta vihreää salaattia ja kypsytettyjä, seesaminsiemenillä maustettuja bataatinlohkoja. Koko komeuden huuhdoin alas pikkupullollisella (0.25 l) talon omaa luomu- reilun kaupan valkkaria. Koko annos maksoi 17 euroa eikä kaupungin yleinen hintataso ole muutenkaan kovin edullinen. Hinnat ovat aika lailla samalla tasolla kuin Helsingissä. Ikävä kyllä en muistanut ottaa kuvaa annoksesta, sillä nälkä vei voiton. Kolmannessa kerroksessa on varsinainen ravintolasali, jossa voi istua nautiskelemassa sekä ruuasta että maisemista, mikäli onnistuu saamaan ikkunapaikan.

Löysimme myös ainakin kolme erikoissuklaaseen erikoistunutta valmistajaa, joilla oli myymälöitä ympäri kaupunkia. Itse kannatin Australian Homemade -yritystä, jolla on mahtavan hyvää luomusuklaata. Ostin sitä tuliaisiksikin. Muuten ohjelmistoon kuului pari museota, luovaa haahuilua ympäri kaupunkia ja pari uutta paitaa alennusmyynnistä. Amsterdam on museofriikin taivas, sillä kaupungissa on tuhatkunta museota. Myös kanava-ajelu on hauskaa ajanvietettä ja erilainen tapa tutustua kaupunkiin. Tulppaanit eivät vielä kukkineet, sillä olimme liikkeellä pari viikkoa liian aikaisin, mutta krookukset ja narsissit olivat parhaimmillaan. Ruoho oli jo vihreää ja kevät pitkällä. Ilmat olivat kymmenen plus-asteen tietämissä ja meitä hemmoteltiin pilvipoudalla eli ihanteellisella ilmalla pitkiä kävelylenkkejä varten. Liikuntaa saimmekin ihan kiitettävästi, sillä lähdimme joka aamu yhdeksän jälkeen tallaamaan ja yleensä palasimme hotellille vasta kuuden jälkeen illalla. Reissu oli ihan onnistunut alun surkeista pöperöistä ja kehnosta hotelliaamupalasta huolimatta. Amsterdamissa - ja varmaan aika monessa muussakin paikassa - olisi hyvä markkinarako hotellille, jossa tarjottaisiin tuoreista luomuaineista paikan päällä valmistettu aamupala tai edes tuoreita aineksia, joista asiakkaat voisivat itse sekoittaa omat annoksensa.

Kootut selitykset etukäteen

2010-03-23T11:33:00.002+02:00

Aloitin eilen kahden viikon hyvin ansaitun hengähdystauon palkkatyöstä, mutta vauhti ei suinkaan ole vähentynyt normaalista. Tekemistä olen buukannut koko ajalle niin että olo on kuin laineilla lautailisi )) No se tekeminen on vähän mielekkäämpää ja mukavampaa kuin yleensä. Eilen illalla tulin kotiin äidin luota, tänään ollaan lähdössä käymään Lahdessa, huomenna kaverin luona, torstaina Helsinkiin ja perjantaina viikoksi Hollantiin ihailemaan tulppaaneja. Tämä vain ihan selitykseksi siltä varalta, jollen pariin viikkoon ehdi kirjoitella. Palaan linjoille viimeistään pääsiäisenä.

kuva täältä

Melkein täydellinen suklaa

2010-03-20T14:18:00.002+02:00

Siitä lähtien kun tein ensimmäisen kerran raakasuklaata, olen etsinyt täydellistä reseptiä. "Täydellinen" on tietenkin makuasia. Joku pitää tummasta kitkerästä, minä taas vaaleasta makeasta. En oikeastaan pidä raakakaakaon ja -kaakaonibsien mausta, koska ne ovat kovin voimakkaita ja kitkeriä. Olen enemmän Fazerin sinisen kannattaja ja sen tyyppistä makua olen pyrkinyt kehittämään.

Useiden kokeilujen jälkeen en ole vieläkään erityisen lähellä Sinistä, mutta tämä lopputulos on silti suussasulavan hyvää - niin hyvää ettei sanotuksi saa )) Sitä ei voi kuvailla, se pitää itse kokeilla. Jos pitää vaaleasta suklaasta, pitää taatusti tästäkin.

Vaaleat suklaasydämet

6 kukkuraa rkl hienoksi raastettua kaakaovoita - sulata vesihauteessa nesteeksi
4 rkl nestemäistä kookosöljyä - lisää kaakaovoin sekaan
1 rkl nestemäistä vaniljaa
1 rkl elintarvikekäyttöön tarkoitettua ruusuvettä
2 rkl agavesiirappia
ripaus hienoksi jauhettua merisuolaa (tai muuta vastaavaa suolaa)
1 dl cashewpähkinöitä - jauha tehosekoittimessa hienoksi jauheeksi ja lisää seokseen
1 rkl lucuma-jauhetta
2 rkl carob-jauhetta

Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään ja kaada seos muotteihin. Anna jähmettyä 15 min. pakastimessa.

Verenpaine aleni ravintolisän avulla

2010-03-18T20:18:00.006+02:00

Naprapaatti sai oiottua ruotoa aika hyvin. Sähköhoito ei ollut ranskalaistyylistä sähköshokkihoitoa, mutta tarpeeksi tehokasta kuitenkin, että lihakset rentoutuivat. Kokeneet kädet saivat niskan ja lapaluiden välin rutisemaan mukavasti. Lukkoja aukeni, mutta jäikin vielä. Ensi viikolla uusintakäynti ja sitten pitäisi taas pärjätä puolisen vuotta vetreänä.

Kirjoitin sunnuntaina korkeasta verenpaineestani. Paine oli kuun alussa normaali, mutta nousi yllättäen pari-kolmekymmentä pykälää ja aiheutti epämukavan olon. Syytä nousuun en keksinyt, vaikka epäilin Valmarin-liuoksen olleen sen takana. Olen nyt mittaillut painetta aamuisin ja iltaisin. Tänään on jo toista päivää kuuden mittauksen keskiarvo 120/80, mikä on varsin hyvä paine viisikymppiselle ja alempi kuin moneen vuoteen - tai vuosikymmeneen - on ollut. Mikä sitten on muuttunut ja miten on mahdollista, että paine laski noin nopeasti ja paljon? Itse asiassa olen hyvin yllättynyt, sillä ratkaisu oli yksinkertainen mutta vähän odottamaton. Aloin tiistaiaamuna ottaa kalsiumpyruvaattia 5-6 grammaa päivän mittaan parissa kolmessa osassa. Jo tiistai-iltana verenpaine oli 130/85 ja laski siitä edelleen niin että nyt on ollut pari päivää jo samoissa lukemissa.

Kalsiumpyruvaatista on pitkä esitys täällä. Sitä suositellaan laihdutuksen tueksi sen rasvaa polttavan ominaisuuden vuoksi. Urheilijat käyttävät sitä, koska se lisää lihasten suorituskykyä ja kestävyyttä. Mutta se myös suojaa sydäntä hapenpuutteelta, toiminnan vajavuudelta ja rytmihäiriöiltä. Lihashan se sydänkin on. Lainaus esityksestä: "Eräässä 40 koehenkilön tutkimuksessa kalsiumpyruvaatti alensi 6 viikossa leposykettä 10 prosenttia. Samalla vertenpaine aleni keskimäärin 6%. " Onpa mielenkiintoista seurata, millaisia vaikutuksia aineella on pitemmän aikaa käytettynä.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ostin noita tabletteja vähän muuta tarkoitusta silmälläpitäen. En silti pistä yhtään pahakseni tätä vaikutusta. Aion kuitenkin vielä jatkaa päivittäisiä mittailuja muutaman päivän ajan ja seurata tilannetta. Erityisen hyvilläni olen siitä, että kalsiumpyruvaatti on ihan normaali aine, jota saadaan ruuastakin pieniä määriä ja jota on elimistössä aina jonkin verran. Ei siis mikään elimistölle vieras keinotekoinen aine.

Kun noita sivuja tutkin pidemmälle, huomasin vielä että karnosiini vaikuttaa yhdessä kalsiumpyruvaatin kanssa: "Karnosiinia voi hyvin käyttää myös yhdessä muiden antioksidanttien ja rasvahappojen kanssa. Se täydentää sinkin, E-vitamiinin, Q10:n ja kalsiumpyruvaatin sekä kasviantioksidanttien (esim. vihreä tee, soijan isoflavonoidit) vaikutusta". Karnosiinin sanotaan yksinäänkin alentavan verenpainetta ja yhdessä nämä kaksi kaverusta saattaisivat jo alentaa paineen ihan nuoren tytön lukemiin!! Karnosiinia olen syönyt joskus aikaisemmin ja huomasin silloin sen piristävän vaikutuksen. Varmaan tekisi taas hyvää syödä kuuri.

kuva täältä

Rutisee

2010-03-17T10:40:00.000+02:00

Ruoto on nyt pari päivää rutissut siihen malliin, että selän lihakset alkavat paukkua. Jos haluan kävellä vielä ensi viikollakin, on syytä tilata nopeasti aika naprapaatille, joka laittaa taas nikamat oikeille kohdilleen. Itse nikamat eivät vaivaa mitenkään vaikka ovatkin vinksahtaneet vinoon, mutta isot selkälihakset jäykistyvät vauhdilla, kun yrittävät pitää selän edes suunnilleen oikeassa asennossa. Ja kun ne ovat jäykistyneet tarpeeksi, tietää mitä siitä seuraa. Ei kiitos! Perjantaina alkaa talviloma ja silloin haluan olla menokunnossa.
kuva täältä

Edit: sain ajan vasta huomiselle iltapäivälle. Vähän aikaa pitää vielä kestää ja yrittää rentouttaa lihaksia venyttelemällä. Yleensä vaan lihakset jämähtävät aika vauhdilla sen jälkeen kun ne ovat saaneet alun. Nytkin alkaa jo kyljissä tuntua kiristystä ja vanne kiristyä rinnan ympärillä. Sen jälkeen alkaa niska jäykistyä ja päätä särkeä. Ja sitten ei sängystä pääsekään ylös enää ilman vahvoja särkylääkkeitä. Parempi vaan saada ruoto kuntoon ajoissa.

Uutta pureskeltavaa

2010-03-16T08:47:00.002+02:00

Sain eilen postissa mieluisan paketin. iHerbistä on siitä hyvä tilata, että hinnat ovat huomattavasti halvemmat kuin Suomessa. Sieltä uskaltaa jopa tehdä "riskiostoksia", joihin ei raaskisi rahojaan laittaa täällä kotosalla. Näillä tarkoitan uusia kokeiluja, jotka saattavat päätyä roskiin tai lahjoituksena kaverille, mikäli maku tai muu ominaisuus ei tunnu omalta. Siksi kokeilen mieluiten ensin pieniä pakkauksia ja halvemmalla hinnalla. Mikäli tykästyn tuotteeseen, tuen mieluusti paikallisia kauppiaita.

Tällä kertaa paketista löytyi mm. chia-siemeniä, hampunsiemeniä ja vehnänorasjauhetta. Ensimmäisen kokeilun perusteella chia-vanukas tuntuu yllättävän mukavalta suussa, vaikka vähän epäilin sammakonkutua etukäteen. Marjapirtelön seassa se ei maistu eikä tunnu miltään. Laitoin aamulla uuden satsin tulemaan jääkaappiin, testailu jatkuu illalla.

Mukavaa päivää kaikille lukijoilleni!

Montako lääkäriä tarvitaan mittaamaan verenpainetta?

2010-03-15T10:22:00.000+02:00

Verenpaine alkaa normalisoitua. Tänä aamuna oli 140/90 eli jo paljon parempi. Joskus aikoinaan työterveyshoitaja kertoi, että runsas veden juominen nostaa alapainetta, mutta ei kuitenkaan kehottanut vähentämään juomista. En ole koskaan laskenut, paljonko juon nesteitä päivän mittaan, mutta karkeasti arvioituna kyllä niitä menee neljä-viisi litraa ihan vetenä, yrttiteenä ja ruoan seassa etenkin nyt kun syön paljon marjapirtelöitä ja salaatteja. Kahviahan ei tähän lasketa, koska se nostaa painetta muutenkin enkä yleensä juo sitä kuin kupillisen päivässä. Paitsi nyt viikonloppuna, kun jälkikäteen laskettuna hörin peräti neljät kahvit lauantaina ja kolmet sunnuntaina. Voisiko se olla syynä piikkiin? Kun on tottunut runsaaseen nestemäärään, elimistö vaatii sitä jatkuvasti. Jollei jonain päivänä saa tavanomaista huuhtelua, alkavat limakalvot kuivua ja lopulta tulee pohjaton jano.

kuva täältä

Verenpaineen hoidosta on monenlaisia ohjeita. Hyvä tietopaketti on esim. Duodecimin Terveyskirjastossa. Kun itse aikoinani kävin valittamassa huonoa oloa työterveyslääkärille, joka sitten huomasikin verenpaineeni olevan huimat 170/120, sain välittömästi lääkereseptin käteen. Mistään ruokavaliohoidosta ei ollut puhetta silloin eikä myöhemminkään. Valitettavasti tämä taitaa olla yleinen linja virallisessa terveydenhoidossa. Myöhemmin löysin vaihtoehtoisista tiedonlähteistä ohjeita, miten paineen saa pysymään alhaalla ilman kemiallisia lääkkeitä. Voihan tietysti olla, että lääkäri halusi saada korkean paineen laskemaan nopeasti ja määräsi sen vuoksi lääkkeet. Kuitenkin viimeistään seurantakäynnillä olisi mielestäni ollut sopiva paikka neuvoa muutakin hoitoa kuin annoksen puolittamista.

Paineet katossa

2010-03-14T20:49:00.003+02:00

Koko viikonlopun on ollut vähän huono olo, väsyttänyt. Sellainen, johon ei oikein osaa sormella osoittaa, kunhan vaan on ollut vetämätön ja haluton. Jostain tuli mieleen mitata verenpaine. Mittasin useamman kerran kun en ollut uskoa silmiäni: 150/100. KÄÄÄK! Tuollainen alapaine on jo vaarallinen.

Tässä taulukko muistutukseksi.

Kilttinä, kauniina ja viisaana tyttönä kipitin välittömästi kaivamaan lääkekaapin uumenista vanhat verenpainetablettini, jotka sain aikoinani työpaineiden tasoittamiseksi. Silloinkin alapaine huiteli sadassa, mutta olo oli jatkuvasti kuin kivitalo olisi kaatunut päälle. Lääkkeet saatuani paine laski parissa kolmessa päivässä 20 pykälää, mikä aiheutti sen, että makasin koko ajan sängyn pohjalla pidellen lujasti kiinni sängyn reunoista seinien, katon ja lattian vain pyöriessä silmissä sekä sydämen takoessa kahtasataa. Jos ei ole koskaan kokenut, miltä tuntuu kun verenpaine laskee nopeasti ja paljon, en suosittele kokeilemaan.

Kuukauden sairasloman, tablettien ja päänupin nollauksen jälkeen paineet tasaantuivat kiitettävästi, joten pystyin ensin puolittamaan annoksen ja lopulta jättämään lääkkeet pois lääkärin suostumuksella. Paketti jäi lojumaan lääkekaapin perukoille "varmuuden vuoksi". Onneksi siinä on vielä käyttöaikaa jäljellä.

Aikaisemmin kun paine oli koholla, oli koko ajan hirveän huono olo. Sydän hakkasi, mitään ei jaksanut tehdä, hikoilutti ja väsytti koko ajan. Nyt en osannut epäilläkään painetta, sillä olo on kuin eri ihmisellä. Olen pirteä, virkeä, hyväntuulinen. Jaksan touhuta, siivota, tehdä kotihommia, pyöriä ulkona tuulettumassa kevätauringossa ja koko ajan virtaa riittää. Syön paljon terveellisemmin kuin silloin ja nukun 8-9 tunnin yöunet joka yö. Sitäpaitsi mittaan säännöllisesti kerran kuussa, aina kuun vaihteen jälkeen. Ihmettelen suunnattomasti, miksi paine on noussut juuri nyt.

Vai voisiko syynä olla se, että olen nyt reilun viikon ajan ottanut päivittäin Valmarin-liuosta elimistön tasapainottamiseksi? Tämähän on sitraattiliuos, joka sisältää elimistön suolapitoisuutta tasapainottavia kivennäisaineita kalsiumia, kaliumia, natriumia, rautaa ja magnesiumia. Liuos muuttaa elimistön happo-emästasapainoa ja sitä kautta normalisoi elimistön toimintaa. Jospa olenkin ottanut sitä liian paljon ja äkillinen muutos on ollut elimistölle liian suuri? Pitänee pienentää annosta ja jatkaa mittailua päivittäin.

Mittarin kuva täältä

Yllätys Lidlissä

2010-03-10T20:32:00.000+02:00

Kävin tänään Lidlissä ja yllätyin ihan perusteellisesti, kun löysin luomuvihanneksia pakastelaatikosta. Lidl on suunnilleen viimeinen paikka, josta olisin kuvitellut löytäväni mitään luomuun viittaavaakaan. Näitä kolmea erilaista vihannespussia oli aika paljon, eivät kai mene niin hyvin kaupaksi kun hinta on vieressä olevia tavallisia pakastevihanneksia kalliimpi. Jokaisessa pussissa on 750 g ja hinta on 2,59 pussi. Toisaalta pussit ovat aika isoja, joten kilohinnaksi ei tule kuin 3,45. Oikealla on pinaattia, keskellä parsakaali-kukkakaali-porkkanasekoitusta ja oikealla "keittosekoitusta", jossa on kukkakaalia, porkkanaa, herneitä, valkokaalia, purjoa, maissia, selleriä ja persiljaa. Piti ostaa kokeeksi jokaista.

2010-03-09T16:55:00.000+02:00

Olen kuullut, että raakaruokaan siirtyvä ihminen söisi aluksi valtavia annoksia ennen kuin elimistö oppii käsittelemään ruokaa ja saamaan siitä irti ravintoaineita. Itselläni on ihan toisenlainen ongelma. En pysty syömään normaaleja annoksia raakaruokaa sillä vatsalaukku ei kerta kaikkiaan ota vastaan kovin paljon. Raakapirtelöä esim. menee korkeintaan 3-4 desiä ja ituja/pähkinöitä/siemeniä/merilevää sisältävää salaattia puolisen litraa. Sitten elimistö ilmoittaa, että tops tykkänään, nyt on maha täynnä. Tuollaisella annoksella pärjään 3-4 tuntia ennen kuin tulee taas nälkä. Eivät nuo minusta mitenkään hirveitä annoksia ole, vai olenko sitten aikaisemmin ollut todella suursyömäri?

Jännästi on myös makuaisti ja mieliteot muuttuneet. Nykyään haluan voimakkaan makuista ruokaa, pulla ei maistu miltään. Mausteita ainakin pitää olla, jollei sapuska itsessään maistu. Mutta toisaalta taas ihan tavallinen vihreä salaatti voi antaa upean makuelämyksen, kun siinä on luomuvihanneksia. Varmaan aika monelle ihmiselle on käynyt samalla tavalla alkuvaiheessa, että on ahminut jotain ruoka-ainetta ihan hirveitä määriä. Itse olen aina ollut pahemmanlaatuinen suklaaholisti, joten alussa tuhosin melkoisia määriä raakasuklaata. Sitten jossain vaiheessa tuli stoppi. Nykyään suklaanhimoon riittää palanen tai kaksi. Sen jälkeen himosin pähkinöitä ja söin niitä useamman pussillisen muutamassa päivässä. Mieliteot vaihtelevat. Nyt esim. on jo jonkun aikaa tehnyt mieli ihan raakaa vihreää, esim. vehnänorasta, versoja, voimakkaan vihreitä kasviksia. Jännä katsoa miten tämä raakailu ja terveellisemmät elämäntavat tästä kehittyvät. Tosin syön myös kypsennettyä ruokaa, en pelkkää raakaa.

Herkullista naistenpäivää!

2010-03-08T14:13:00.001+02:00

Mietin tänään kasvissyömisen, raakaruuan ja ylipäätään syömisen koostamisen taidetta. Taidetta sen vuoksi, että mielestäni syöminen pitäisi oppia koostamaan sydämellä, ei ravintoainetaulukoita lukemalla. Tänään sen vuoksi, että firma tarjosi kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi pöperöt, jotka naiset saivat itse valita ja tilata ravintolasta. Työyhteisössämme on 3/4 naisia ja - kuten varmaan jo arvasittekin - hyvin kansainvälinen pomo.

Voisi kuvitella, että kun naiset saavat itse valita, niin tarjolla olisi ollut salaatinlehtiä ja paprikanpaloja. No oli niitäkin yhdessä kulhossa, mutta lisäksi kahta majoneesia tihkuvaa voileipäkakkua, rasvaisia voitaikinaisia piirasia, makaroni-liha-majoneesi-salaattia ja jälkiruuaksi kaksi erilaista sokeria tihkuvaa täytekakkua.

Tiesin jo etukäteen, että tänään on kestitys, joten valmistauduin siihen henkisesti ja laksatiivien avulla. Tosin olen huomannut, että nykyään voin huoleti mässätä yhden aterian eikä se vielä keikauta elimistöä liikaa kurjuuteen - kunhan vain muut ateriat ovat tuorepainotteisia. Ilmeisesti elimistö on päässyt jo hyvään toipumiseen aikaisemmista pullamössövuosista, jolloin satunnainen tuoreravinto pikemminkin sai elimistön kaaokseen. Luulin syöväni terveellisesti makaronilaatikkoa, muussia ja lihapullia, kalapuikkoja... ja voin pahoin. Nykyään kannan töihin mukanani mitä ihmeellisemmän värisiä mössöjä ja sekoituksia, joita työkaverit kummastelevat. Tosin olen kaikille infonnut uusista tavoitteistani, mutta silti sekoitukseni saavat välillä hilpeyttä aikaiseksi. No mikäs siinä, nauruhan tekee hyvää ruuansulatukselle ja työtoveruudelle. En myöskään kieltäydy satunnaisista herkutteluhetkistä, vaikka ihan suoraan sanoen tämänpäiväiset rasva-sokeri-vehnäjauho-mössöt eivät minun suussani kovin herkullisilta maistuneet.

Toisaalta, eikö juuri suvaitsevainen käytös saa aikaiseksi suvaitsevaisuutta ympärillä? Blogeja seuratessani olen huomannut monen ns. terveellisemmin syövän putoavan syvälle tuomitsemisen sudenkuoppaan. Kun on löytänyt ruokavalion, joka saa aikaiseksi upean olon ja huomattavat terveydelliset vaikutukset, alkaa helposti tuomita normi-ihmisten syömiset. En ole ihan varma, että se on hyvä strategia.

Itse syön mitä syön, mutta juhlissa annan mennä samaa kuin muutkin. En menisi raakkumaan työkaverin lautasen vierelle, mitä ihmeen lisä-, maku-, väri-, hajuaineestettua höttöä sä syöt!!! En pistä pahakseni työkaverien uteluja oman ruokani koostumuksesta. Niiden avulla saan sujuvasti ujutettua vähän ravintoainetietoutta ja mainostettua terveellisempiä vaihtoehtoja. Naisethan ovat yleensä hyvin vastaanottavaisia kaikenlaisille pikku vinkeille, joilla saa ulkomuotoa muokattua vastaamaan yleisiä normeja ja siinä raakaruoka on kovaa valuuttaa.

Eikä elämä mielestäni yhteen epäterveelliseen ateriaan kaadu. Hyvä mieli on puolet ruuansulatusta ja transrasvamajoneesistakin voi nauttia juhlapäivän kunniaksi hyvässä seurassa. Illalla kotona sitten taas petrataan.

2010-03-07T11:20:00.000+02:00

Paino on pudonnut kilon, vaikka en ole yrittänytkään laihduttaa. Iloinen yllätys. Terveellisempi ruokavalio näköjään on alkanut vaikuttaa sillläkin tavalla. Vaatteissakin sen näkee. Nyt farkkujen sisään mahtuu jo paksut kalsarit eikä tee tiukkaakaan.

Viikonlopun piristykseksi ostin uuden silikonisen, sydämenmuotoisen konvehtimuotin. Testailin illalla pieniä annoksia erilaisia makuja. Jokaiseen makuun laitoin 5 rkl hienoksi raastettua kaakaovoita ja 2 rkl kookosöljyä pohjaksi. Sydänkonvehteja tuli 8 kpl jokaista.

Kirpeät vaaleat sydämet

4 rkl hienoksi silputtuja kuivattuja ananaskirsikoita (inkamarjoja)

vähän makeutusainetta (noin ruokalusikallinen agavea)
1 rkl rice-bran -jauhetta
1 rkl lucumajauhetta
vaniljaa, ripaus suolaa

Makeat tummat sydämet

2 rkl hienoksi jauhettuja mulpereita
1 rkl kaakaojauhetta
1 rkl carob-jauhetta
vaniljaa, ripaus suolaa, tippa agavea

Hyviä tuli, mutta vaativat vielä vähän lisää tuotekehitystä. Illalla olivat vielä vähän "jauhoisen" makuisia. Seisottuaan yön yli jääkaapissa, maut olivat tasaantuneet ja jäin kaipaamaan vähän lisää mausteita. Seuraavalla kerralla kokeilen enemmän vaniljaa ja jotain muuta maustetta, esim. kanelia.

Aurinko paistaa tänään kirkkaasti. Tulee ihan keväinen olo. Siitä sen huomaa, että haluttaa siivota paikkoja ja päästä eroon vanhasta rojusta. Tekisi mieli alkaa kerätä tavaraa kirpputorille myyntiin.

Kattiaisillakin on kevättä rinnassa. Kirjava neito ei malttaisi millään pysyä erossa herneenversoista.

Kotiorjan vika, kun ei ole tajunnut laittaa vehnänorasta kasvamaan.

Meiltä ei sapuskat ihan heti lopu

2010-03-04T20:00:00.035+02:00

Aamulla töihin mennessä ajoin pienen mutkan ja hain Prismasta firman kortilla kahvitarvikkeita: kahvia, maitoa, sokeria, teetä. Ihmisiä oli heti kahdeksan jälkeen vähän, mutta nekin harvat katsoivat kärryjäni ihmeissään. Arvelivat varmaan, että täti on lähtenyt hamstrausmatkalle kun pelkää lakon tyhjentävän kauppojen varastot. No Prismassa ei kyllä siltä näyttänyt, tavaraa oli vielä hyllyt täynnä.

Itse tein hankintamatkan töiden jälkeen. Näillä pitäisi pärjätä viikonlopun yli:

Hassua, että tavallisia banaaneja oli yllinkyllin tarjolla, mutta luomu- ja reilun kaupan banaanit olivat melkein loppu. Itse nappasin toiseksi viimeisen luomunipun.

Yleensä teen ruokaostokseni Prismassa, mutta tänään kävin poikkeuksellisesti katsastamassa myös Citymarketin tarjontaa. Siitä on pitkä aika kun viimeksi kävin CM:ssa. Iloinen yllätys oli sitä suurempi kun löysin kaikkea erikoista ja ihan sopuhinnalla.

Esimerkiksi vaaleanpunainen perulainen ruususuola, 300g maksoi 2,28€. Olen tätä hypistellyt luontaistuotekaupassa mutta en ole raaskinut ostaa kun siellä se maksaa melkein kympin paketti.

Urtekramin luomu Tahini-seesamitahna 350 g 3,78€. Prismassa mielestäni puolta pienempi pakkaus maksaa enemmän. Tätäkään en ole koskaan ennen maistanut.

Kotona odotti iloinen yllätys. Nyt se vihdoinkin onnistui! Nimittäin vehnänjyvistä tekemäni elävän ravinnon uudistava juoma. Huomatkaa kunnon vaahtokerros pinnalla. Nam!

Minua keljuttaa ostaa muoviin pakattuja vihanneksia, vaikka ymmärrän että ilman muovia ne nahistuisivat kaupassa ennätysajassa. Itse asiassa muovi auttaa vielä kotonakin salaatteja ja yrttejä säilymään useamman päivän, kun sen jättää ruukun ympärille. Itselläni on tapana heti kotiintultua leikata muovisen pussukan alareuna auki niin että juuripaakun alareuna tulee näkyviin, mutta jättää pussukka salaatin ympärille suojaksi. Sen jälkeen laitan pussukan astiaan, jonka pohjalle kaadan vähän vettä. Salaatti saa imettyä vettä pohjan kautta, jolloin se ei nahistu, ja astia pitää sen pystyssä, niin että lehdet säilyvät ehjinä ja kauniina. Tällä tavalla salaatti säilyy jopa viikon keittiön pöydällä - jollei se tule syötyä sitä ennen.

Kevään tulolta ei voi välttyä

2010-03-04T14:25:00.002+02:00

Lähestyvän kevään merkiksi vaihdoin iloiseen keltaiseen kukkakuosiin. Olenko optimisti? No ihan varmasti kevät tulee yhtä takuulla kuin olo paranee, ainakin sisäinen kevät. Ulkoilmasta en nyt mainitse mitään.

Toinen kevättä rinnassa nostattava asia on, että päätin ottaa kahden viikon vapautuksen työhuolista. Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, vaihdoin lomarahat vapaaksi eli sain 15 päivää ylimääräistä vapaata vuodessa. Hyväksi lisäksi noihin vaihtolomapäiviin ei lasketa lauantaipäiviä, joten se tekee ruhtinaalliset 3 viikkoa. Minkä rahassa menettää, sen voittaa vapaana. Itse olen siinä onnellisessa tilanteessa, että pystyn nauttimaan elämästä stressaamatta rahasta. Se ei itse asiassa ole kovin kummoinen juttu, vaati ainoastaan noin viidentoista vuoden hienosäätöä päänupissa ennen kuin tajusin mitkä asiat ovat minulle todella tärkeitä. Tämä ei todellakaan tarkoita, että minulla olisi rahaa vaikka lampaiden syödä - vaan että käytän sitä harkitusti. Ei ne isot tulot vaan pienet menot, kuten vanha kansa tapasi sanoa.

Rahankäytöstä puheenollen julkistan nyt sitten vielä sen kolmannenkin asian, joka saa kevään kukkumaan rinnassa ja mielessä kuin viriilin käkikellon. Varasin juuri kuuden päivän matkan Amsterdamiin maaliskuun lopussa. Hyvällä tuurilla ehdin nähdä tulppaanien nuput ja ensimmäiset kukatkin, huonolla tuurilla palelen kuusi päivää räntäsateessa etsien sitä kaupungin ainokaista ravintolaa, josta saa kasvisruokaa. En ole koskaan ennen käynyt siellä, en yhtään tiedä saako siellä edes kunnollista murkinaa vai pitääkö salakuljettaa lentokoneeseen viikon idut mukana. Vinkeistä ja matkaohjeista olisin enemmän kuin kiitollinen.

Riisitöntä sushia

2010-03-02T19:29:00.005+02:00

Noniin, tunnustetaan nyt heti kättelyssä, että olen syönyt sushia kokonaisen yhden kerran elämässäni Helsingissä käydessäni ja silloinkin pystyin nieleskelemään omituisen makuiset kääröt pelkästä kohteliaisuudesta annoksen maksanutta henkilöä kohtaan. Joten kovasti kokemusta näistä merilevärullista en voi sanoa haalineeni enkä erikoisemmin palanut halusta tehdä niitä itse. Niillä perusteilla on siis hyvä alkaa soveltaa rullia, joita oikean sushin tuntijat eivät välttämättä kelpuuttaisi edes samaan pöytään omiensa kanssa. Yhteistä näillä kuitenkin on nori-arkit, jotka kohtalon oikusta päätyivät minun keittiökaappiini. Eihän niitä voinut käyttämättäkään jättää, joten päätin yrittää siitäkin huolimatta, ettei kaapista löytynyt edes riisiä.

Onneksi löytyi kuitenkin kypsennettyä quinoaa, avocadotahnaa (avocadoa + sitruunamehua), vihreää paprikaa, lehtiselleriä ja rapeaa salaattia. Niistä pyörittelin leivinpaperin avulla koerullan ja leikkelin ihka ensimmäiset omatekemäni sushit. Yllätyin, miten voimakkaalta nori maistuu - hyvin merelliseltä. Vaatii varmaan parit rullat lisää ennen kuin sen makuun tottuu, mutta ei se silti pahaa ole. Onpahan vaan aikamoisen erimakuista kuin tähän asti tekemäni pöperöt. En silti menisi ihan ensimmäiseksi tarjoamaan niitä Grillibalkanmiehelle, ainakaan ilman kunnon tujausta kyytipoikaa, esimerkiksi grillibalkania.

Harvinainen päänsärky

2010-03-01T15:30:00.000+02:00

Harvinaista kyllä, tänään särkee päätä ja on muitakin omituisia oireita. Päätä särkee niin harvoin että voisin vetää ruksin seinään. Omituisia hikoilukohtauksiakin on taas tullut. Luulin jo päässeeni niistä eroon, mutta ehkä nämä eivät johdukaan samasta syystä eli macan syömisestä. Mikä voisi olla syynä, kun heti ruokailun jälkeen alkaa hikoiluttaa niin paljon, että paita kastuu likomäräksi? En viitsinyt kuitenkaan järjestää työpaikan pojille hupihetkeä, vaan kuljin märässä paidassa, mikä ei tosiaankaan helpottanut päänsärkyä tippaakaan. Nyt särkee selkääkin.

Toisaalta syynä saattaa olla se, että söin viikonloppuna perinteistä lasagnea ja maistoin jopa suklaajälkiruokaa (kermavaahtoa, tuorejuustoa, kaakaojauhetta ja sokeria), joka kyllä jäi pariin lusikalliseen. Muuten pysyin aika hyvin raaka- ja kasvislinjalla. Onhan tuo jauheliha-juusto-makaronisekoitus aika raskasta, mutta ei sen luulisi vaikuttavan enää kaksi päivää syömisen jälkeen? Etenkään kun viikonloppuna ei ollut mitään tällaista. Päädymme siis tavanomaiseen ratkaisuun: maanantaipäivän työallergia. Ei mitään uutta.

Päivän eväät:
aamulla herättyä puolisen litraa vettä + puolikkaan luomusitruunan mehu

aamiaiseksi viherpirtelö (pakkasesta viimeinen pussi nokkosta, desi mustaherukkaa, pari desiä mustikkaa, banaani, liotettuja seesaminsiemeniä, mausteeksi kanelia; kaikki luomua)

lounaaksi vihersalaatti (tammenlehtisalaattia puoli ruukkua, iso tomaatti, kurkkua, puolikas paprika, auringonkukan- ja herneenversoja, liotettuja kurpitsan- ja hampunsiemeniä pari ruokalusikallista, neljännes avocado (muut luomua paitsi kurkku)
ja lämpimäksi ruuaksi puoli pussia sekavihanneksia, kikherneitä, pinaattia, quinoaa - kaikki kypsennettyinä

iltapäivän kahvitauolla kuppi maitokahvia (hyh, olipas pahan makuista)

kuva täältä

Välitilinpäätös

2010-02-27T21:00:00.003+02:00

Grillibalkanmies nukahti lasagnea täynnä olevan mahansa viereen neljä tuntia sitten ja nukkuu edelleen sikeästi. Sen jälkeen kun aloimme ottaa homeopaattisia lääkkeitä, hän on nukkunut ympäripyöreitä yöunia ja välillä enemmänkin. Hassua sinänsä, että minun aineeni piti auttaa univaikeuksiin eikä hänen. Hyvä puoli on se, että minä saan olla rauhassa omine ajatuksineni.

Tuntuu tarpeelliselta tehdä välitilinpäätös tästä elämäntapamuutoksesta. Aloitin blogini 12.12. eli 2,5 kuukautta sitten. Silloin tavoitteeni olivat:

- olla koskaan enää laihduttamatta ja pitää tämä päätös kauemmin kuin kuukauden ajan
- olla terve, elinvoimainen ja hyväntuulinen

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi loin askeleet:

Askel 1: tyhjentää pakastin kesän marjoista (mansikoista, mustikoista, puolukoista, aronioista, karpaloista, omenaraasteesta, metsävadelmista ym) ja tehdä niistä pirtelöä vähintään 5 päivänä viikossa

Askel 2: olla ostamatta yhtään kaupan suklaata kotiin, mutta samalla annoin itselleni luvan maistaa jos joku tarjoaa töissä tai muualla. Kokeilla terveellisempiä vaihtoehtoja, kuten esim. pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä, raakasuklaata.

Askel 3: syödä kaurapuuroa vähintään 5 päivänä viikossa illalla rasvaisten juustovoileipien tilalla

Askel 4: tehdä ja juoda elävän ravinnon mukaista maitohapatettua juomaa

No, ainakin tuo laihduttamatta oleminen on onnistunut enemmän kuin hyvin, minkä totesin vaa´alla käydessäni. Paino on sama tai hivenen enemmän kuin aloittaessa. Terveys on tietenkin suhteellinen käsite, mutta yleinen hyvinvointini on noussut suihkimalla ja olen huomattavasti pirteämpi nyt kuin joulukuussa. Töiden jälkeen iltaisin jaksan jopa touhuta kotihommia enkä kaadu sänkyyn viimeistään seitsemältä illalla. Stressinsietokykykin tuntuisi nousseen hienoisesti, mikä on ympäristön yleisen viihtyvyyden kannalta hieno asia.

Askeleista 1, 2 ja melkein 4 ovat onnistuneet hienosti. Elävän ravinnon juomaa yritin tehdä parikin kertaa, mutta jostakin syystä en saa vehnänjyviä itämään. Pitäisiköhän ostaa uusi satsi jyviä, jos nämä olisivat vaikka jo liian vanhoja?

Kaurapuuroa en sitten kuitenkaan jaksanut keitellä joka ilta. Mielummin syön vähän luomujogurttia marjojen tai hedelmäsoseen kanssa iltapalaksi, en kuitenkaan rasvajuustoleipää. Muista muutoksista huomattavimpia ovat kahvinjuonnin merkittävä väheneminen ja vihreiden salaattien lisääntyminen, idättäminen ja versottaminen.

Kaikenkaikkiaan olotila on nyt huomattavasti virkeämpi, energisempi ja iloisempi kuin joulukuussa, joten niiltä osin tunnen onnistuneeni hyvin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

kuva täältä

Uuden elämäntavan opettelun vaikeudesta

2010-02-27T17:16:00.001+02:00

Heidi kirjoitti asiasta, jota olen itsekin mielessäni pyöritellyt. Nimittäin puhdistumisesta omaan tahtiin. Ymmärrän asian kahdelta eri kantilta: ensinnäkin puhdistuminen itsessään on vielä vähän hakusessa ja omaan tahtiin on vielä enemmän pimennossa tässä vaiheessa. Toisin sanoen en ole vielä oppinut kuuntelemaan kehoni pyyntöjä, huutoja tai kiljuntaa joissakin tapauksissa. Ja kun rääkyminenkään ei mene perille kovaan kalloon, niin sitten keho taivuttaa rautakangesta - tai minun tapauksessani rautakanki jää sisälle odottamaan ulospääsyä. Vasta sitten kun masu on niin pinkeänä, että elämä muuttuu hankalaksi, niin yleensä tajuan että jotain on pielessä. Valitettavasti. Tosin nyt viime aikoina olen jo vähän oppinut ennakoimaan, joten noin pitkälle ei tilanne enää ole päässyt. Ja onneksi idut, salaatti ja vihannekset sisältävät niin paljon kuitua, että ne panevat suolen pörräämään ihan ilman apuakin.

Kun aloittaa uusien ruokailutapojen opettelun, on vaikea tietää missä kulkee se kultainen keskitie. Keho on niin tottunut pullaan ja sokeriin, että se ei tunnista ravinteikkaampaa pöperöä, vaikka kultalusikalla syötettäisiin. Aluksi ei osaa syödä oikeita määriä, vaan ahtaa itsensä ihan pökerryksiin "varmuuden vuoksi kun se on niin kevyttä". Itse huomaan sortuneeni useamman kerran liian rasvan käyttöön, olkoonkin se kylmäpuristettua öljyä tai pähkinöitä/siemeniä. Rasva on silti rasvaa, olipa se kuinka terveellistä tahansa. Kesti aikansa ennen kuin tajusin, että nyt piilorasvat piileskelevät sipsien ja rasvaisen juuston sijasta pähkinöissä ja siemenissä. Kantapään kautta, tai oikeammin vaa´an kautta piti tämäkin asia opetella. Luulin syöväni terveellisesti ja lapoin kourallisen rasvaisia siemeniä ynnä pähkinöitä pirtelön sekaan. Raakasuklaata menisi myös valtavat määrät ja sehän on täyttä rasvaa.

Kuten Heidi kirjoittaa, pohtimista tuottaa myös raakaruuan määrä verrattuna kypsennettyyn ja liharuuan syöminen. En nyt puutu eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin liharuuan syönnissä, vaan ihan pelkästään sen vaikutuksista kehon prosesseihin. Itselläni on ensimmäinen tavoite saavuttaa pirteä, virkeä ja hyvä olotila, joten olen syönyt lihaa kerran, pari viikossa ja kypsennettyä ruokaa jonkin verran joka päivä. Elämä yhdessä vannoutuneen Grillibalkanmiehen kanssa asettaa tiettyjä vaatimuksia ja rajoituksia. Silti olotila on kohentunut 300 prosenttia lähtötilanteesta, joten katson olevani oikeassa suunnassa.

Tämä talvi saa nyt mennä samaan tahtiin aina vähän enemmän ja enemmän vihertyessä. Kesällä katson sitten uudestaan tilannetta. Opettelen kuuntelemaan kehoani ja omia tuntemuksiani. Opettelen syömään maltillisesti ja pienempiä annoksia. Annan kehoni puhdistua pikkuhiljaa ja toivottavasti ilman suurempia kriisejä tai oireita. Juon paljon puhdasta vettä, vihreää teetä ja rooibosta. Kokeilen uusia raaka-aineita ja uusia ruuanlaittotapoja, kuten idätystä ja versotusta. Syön mahdollisimman paljon luomua ja kiinnitän huomiota sokerin ynnä rasvan määrään. Yritän liikkua niin paljon kuin pystyn huomioonottaen jalassa olevan vanhan rasitusvamman. Ja viimeiseksi vaan ei vähäisimmäksi: pyrin puhdistamaan henkistä puoltakin eri keinojen avulla, jotta fyysinenkin puhdistuminen olisi helpompaa.

Kevätaurinkoista päivää!

2010-02-25T12:33:00.002+02:00

Olen nyt aamuisin ensimmäiseksi huitaissut naamariin puolikkaan luomusitruunan mehun sekoitettuna isoon lasilliseen vettä. Siitä tulee raikas ja virkeä olo, huomattavasti parempi potku aamulle kuin tunkkaisesta mukillisesta kahvia. Kun vielä suihkun ja eväiden pakkaamisen jälkeen olen pyöräyttänyt tehosekoittimessa nopean pirtelön illalla valmiiksi ottamistani aineksista, onkin päivä pyörähtänyt käyntiin jo varsin energisissä merkeissä. Jopa tällainen aamu-uninen murmeli säntää sellaisen vitamiinipaukun jälkeen täysin heränneenä auton rattiin. Pitäisiköhän antaa Liikenneturvalle pieni vinkki seuraavaa liikenneturvallisuuskampanjaa varten...

Päivän hyvä uutinen oli, että minulla on vielä 14 päivää lomaa käyttämättä, kiitos vapaaksi vaihdettujen lomarahojen. Ja kun lomarahavapaisiin ei lasketa lauantaipäiviä, niistä tulee kolme viikkoa kirmailua ilman huolen häivää. Jessss! Toivottavasti kirkas kevätaurinko ei pane päätä sekaisin ja houkuttele tekemään harkitsemattomia lomasuunnitelmia, kuten esimerkiksi kolme viikkoa putkeen sängyssä grillibalkanmiehen kainalossa...

kuva täältä

Vihreän himo

2010-02-24T12:21:00.004+02:00

Vaihdoin aamulla smoothieni marjat pakastimesta löytyneeseen pieneen pussilliseen tuoreena tehosekoitettua nokkosta. Banskun, liotettujen siementen ja veden kera siitä tuli voimakkaan vihreä mutta hyvänmakuinen juoma. Odotin, että näin voimakkaasta pläjäyksestä tulisi paha olo tai puhdistusoireita, mutta mitään sellaista ei tullut. Tuli jotain ihan muita oireita. Töihin ajellessa tuli ihan uskomaton hyvänolon tunne. Loistin varmaan kilpaa kevätauringon kanssa. Päässä kihisi: lisää, lisää, lisää..... Päätin siltä istumalta pitää kunnon paaston myöhemmin tänä keväänä. Olen paastonnut takavuosina useammankin kerran, joten tiedän että se vaatii hyvää valmistautumista ja etenkin ruokavalion keventämistä asteittain, omaa elimistöä kuunnellen. Tällöin muutos tavallisista syömisistä paastolitkuihin ei ole liian iso eivätkä puhdistusoireet ole liian murskaavat.

Koko päivän sen jälkeen on tehnyt mieli lisää vihreää, ravitsevaa, puhdistavaa, euforisoivaa syötävää. Tuntuu, että voisin elää pelkällä viherpirtelöllä. Pitää varmaan mennä töiden jälkeen ostamaan vehnänorasjauhetta.

kuva täältä

Nessuttaa

2010-02-24T07:40:00.000+02:00

kuva täältä

Alkuviikko meni taas nessutellessa. Perjantain ruokaelämys kai vielä kierteli sisuksissa, tai sitten jotain muuta tapahtui, mutta maanantaiaamuna oli niagran putous taas täysillä päällä. Päätin jäädä eilen kotiin ja katsoa, auttaako lepo. Yllätys, yllätys - se auttoi - ja nyt olen taas ihan kunnossa. Pientä lisäpotkua nuhanhäätämiseen järjestin kuiduilla ja mustalla viinimarjalla.

Muissakin blogeissa on nuhiteltu. Sitä on nyt liikkeellä. Itselläni nuha puhkeaa poikkeuksetta mahan toimintahäiriön yhteydessä, jota myös ummetukseksi kutsutaan. Nuorempana nuhittelin säännöllisesti kerran kuukaudessa. Kysyin useammankin kerran eri lääkäreiltä, miksi sairastun aina säännöllisesti tiettynä aikana kuukaudesta. Silloin olin vielä niin naivi, että kuvittelin lääkäreiden olevan kiinnostuneita oireista ja todella haluavan parantaa ihmisiä, ei vain tukahduttaa oireita.

Nyttemmin olen löytänyt homeopatian. Kävin ammattihomeopaatilla - en tosin nuhan takia vaan ihan muista syistä. Tarkoituksena on saada elämä hallintaan erilaisia keinoja kaihtamatta ja vaivoja säästämättä. Olin myös utelias näkemään, miten homeopatia toimii. Tämä nuhiminen saattaa osaltaan mennä hoidon piikkiin, sillä se kuulemma saattaa nostaa vanhoja vaivoja pintaan. No, katsellaan kuunnellaan ja ihmetellään. Nyt lähden suihkuun ja työmaalle. Mukavaa päivää kaikille lukijoilleni!

Grillibalkanmiehen vihannes

2010-02-21T20:30:00.004+02:00

Tätä vihannesta Grillibalkanmieskin suostuu syömään - pyysi jopa lisää!

Yksi kukkakaali tai pussillinen pakastettua
Yksi punainen paprika
Yksi chilipalko
Kesällä pakastettua nokkosta tai sen puutteessa kaupan tädin pakastamaa pinaattia
Puoli pakettia Mustaa Koskenlaskija -juustoa (tämän voi varmaan korvata jollain ei-eläinperäiselläkin aineella? Itse en vielä tässä vaiheessa halua kokeilla liikaa Grillibalkanmiehen rajoja)
Ruokaöljyä
Suolaa ja mausteita oman maun mukaan

Höyrytä kukkakaalilohkot puolikypsiksi vähässä vedessä. Silppua sillä välin paprika kuutioiksi sekä poista chilistä siemenet + silppua pieneksi silpuksi.
Kaada vesi pois kattilasta mutta ota se talteen, älä heitä pois.
Lisää kattilaan tilkka öljyä, chili- ja paprikasilppu. Pyöräytä muutama kierros lastalla, niin että kaikki menee sekaisin.
Lisää pakastenokkonen/-pinaatti ja anna sulaa.
Lisää sen jälkeen juusto pieninä nokareina.
Lisää tilkka keitinvettä pohjalle, jottei seos pala pohjaan, ja anna hautua sen aikaa että juusto sulaa.
Mausta tarvittaessa suolalla ja lempimausteillasi. Itse lykkäsin sekaan aavistuksen mustapippuria ja currya.

Chilin määrää kannattaa annostella oman suun mukaiseksi. Meillä pidetään mausteisesta ja tulisesta ruuasta, jolloin suolaa ei välttämättä tarvitse niin paljon. Tosin olen jokin aika sitten siirtynyt käyttämään tummaa merisuolaa kaikessa ruuanlaitossa. Se ei ymmärtääkseni ole niin paha kuin valkoinen puhdistettu serkkunsa. Koskenlaskija-juustossa on aika reilusti suolaa, joten tähän ruokaan en lisännyt enää yhtään.

Grillibalkanmies nautiskeli annoksensa sunnuntaipäivälliseksi hyvän (luomu)pihvin kera. Itselleni paistoin pari viipaletta marinoitua tofua. Lihaa ei oikein tee mieli perjantaisen ruokailun jälkeen.

Viikonlopun allergialeike

2010-02-21T13:23:00.004+02:00

Ikkunasta hohkaa kylmää ihan totuudessaan. Piti suojata versoja sanomalehdellä, etteivät vilustu. Tulossa auringonkukkaa (nam!) ja hernettä.

Kävin kääntymässä äidin luona yön yli reissulla. Käytiin taas hakemassa kahdeksi viikoksi evästä eli pikkuautollinen jauhoja, ryynejä, pottuja, maitoa ja muuta painavaa jota mamma ei enää itse jaksa kantaa. Kirkonkylälle kyllä pääsee tarvittaessa linja-autolla asioita toimittelemaan, mutta kantamiset on mammalta kannettu. Samalla reissulla käytiin syömässä mamman haluamassa lounaspaikassa, joka oli mainostanut paikallislehdessä oikein "kokolihapihvejä". Perjantaina oli listalla vain yksi lämmin ruoka, joka oli porsaanleike. Onneksi salaattipöytä oli runsaampi, joten lapoin lautasen täyteen porkkanaraastetta, kaaliraastetta, kiinankaalisalaattia, kurkkua ja tomaattia. Leike meni niiden kanssa alas ikään kuin vähän terveellisemmin. Hassu juttu, miten makutottumukset voivat muuttua lyhyessä ajassa. Vielä puoli vuotta sitten leike olisi ollut tosi kiva juttu. Nyt vain mietiskelin, mitäköhän lisäaineita leivityksessä mahtaa olla, minkähänlaisessa rasvassa se on paistettu, mistäköhän vihannekset on ostettu...

Enkä ihan väärässä ollutkaan epäilyineni. Tuskin leike oli ehtinyt asettua mahahappojen käsiteltäväksi, kun yllättäen alkoi nenä vuotaa ihan solkenaan ja aloin aivastella hillittömästi. Räkiminen jatkui iltaan asti ja seuraavana aamuna oli ohi. Nessupakettia tuhotessani aloin pohtia, monesko kerta tämän talven aikana tämä oli jo. Ainakin neljäs. Ja joka kerta räkiminen on alkanut hetikohta syömisen jälkeen. Taudinkuva alkaa jo muistuttaa ruoka-aineallergiaa tai muuta ruokaan liittyvää elimistön hylkimisreaktiota. Allergia olisikin uusi tuttavuus, niiltä olen säästynyt tähänastisen maallisen taivallukseni aikana - ja ihan totta puhuakseni en välittäisi nytkään kovasti alkaa kaveerata. Näköjään yhtään liian aikaisin en ole alkanut puuhata ruokaremonttiani!

Samaa itua koko viikko

2010-02-17T11:24:00.002+02:00

Päivärutiinit alkavat muotoutua pikkuhiljaa. Tällä viikolla olen syönyt aamulla ison viherpirtelön ja töissä lounaaksi sekalaista salaattia. Illalla kotona pitää tehdä miehelle ruokaa, joten olen siitä napsinut itsekin mutta pyrkinyt pitämään omat syömiseni mahdollisimman tuore- ja kasvispainotteisina. Grillibalkanmiehen koulutus on myös alkanut hiljaa hivuttamalla, toivotaan ettei hän huomaa lautasellaan hiljakseen lisääntyvää rehujen määrää ))

Ei varmaan kannata ottaa joka päivä kuvia samanlaisista eväsrasioista tai vihreästä mössöstä aamiaislautasella. Kattakoot nämä kuvat koko viikon tarjonnan:

Viimeksi kaupassa käydessäni ostin Evita-lehden irtonumeron, koska siinä oli hyviä smoothie-reseptejä. Olen kokeillut niitä tällä viikolla ja pitää kyllä tunnustaa, että ne pesevät aikaisemmat kokeiluni 10-0. Tänäkin aamuna nautiskelin ihanaa avocadon makuista herkkua, jossa oli mm. liotettuja manteleita, tuoreita pinaatinlehtiä ja varsiselleriä. Ohjeita lehteen on antanut Hanna Skyttä, joka kirjoittaa myös mielenkiintoista blogia.

Olen viikon lopulla menossa kahdeksankymppisen äitini luokse yökylään ja hirvittelen jo etukäteen mielessäni, miten selviän reissusta. Äitini on vanhan kansan tervaskanto, jolle "salaatti" tarkoittaa yhtä kurkunsiivua läskikastikkeen vieressä lautasella ja "vihannekset" on yhtä kuin peruna. Pitää varmaan ottaa omat eväät mukaan mutta miten tehdä se häntä loukkaamatta, siinäpä hyvä kysymys. Todennäköisesti paras strategia on viedä jotain hänelle outoa tavaraa (ituja ja hapankaalia) ja tarjota niitä sitten ruuan lisukkeena ikään kuin eksoottisena tuliaisena.

Uusi viikko aukeni vihreänä

2010-02-15T20:35:00.000+02:00

Koko sunnuntaipäivän teki mieli vaan enemmän ja enemmän raakaa: pakastemarjoja, ituja, versoja ja sensellaista. "Järkevästi" ajatellen talvipakkasilla pitäisi syödä vähemmän raakaa ja enemmän tuhtia talviruokaa, mutta eipä tässä järkeä ole kuunneltu ennenkään. Mennään siis fiilisten mukaan. Alla päivän eväksiä: aamupirtelölle bansku ja pakastemarjoja (mansikoiden alla mustikoita ja aroniaa), töihin välipaloiksi hedelmä-taatelisalaattia ja papupullaa, lounaaksi sekalaista kamaa (herneenversoja, luomutomaatti, auringonkukansiemeniä, hapankaalia, idätettyä tattaria, kaali-paprika-sellerinvarsi-raaka sipuli-salaattia). Kuva otettu edellisenä iltana, kun keräsin annokset jääkaappiin valmiiksi, mansikat ovat vielä jäässä.
Aamupirtelöön heitän sekaan vielä inkivääriä, agavea makeutukseksi ja pari pussia iHerbistä tulleita ilmaisnäytteitä vitamiineja.

Näin jälkikäteen voin sanoa, että olipa reilut eväät. Vaikka ukkeli oli oma-aloitteisesti avustanut mansikoiden tuhoamisessa yöllä olympialaisia katsellessaan, niin silti mössöä tuli kahteen annokseen. Siihen ukkeli ei suostu koskemaan tikullakaan, on kuulemma liian terveellisen näköistä. Miten saada grillibalkanmies syömään ituja - siinäpä ongelma!

Bloggaajan identiteetti on vielä vähän hakusessa, joten kokeillaan nyt kuvabloggaamista. Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja valehtelee tuplasti sen verran. Voin kuitenkin kertoa käsi sydämellä, että yllä olevan banaanikaunottaren linjoja ei ole muokattu kuvankäsittelyllä, vaan ovat ihan luontaisen kurvikkaat. Tosin banaanien kurveille ei EU:lla taida olla standardeja.

Töiden jälkeen kävin paikallisessa Prismassa hakemassa lisää evästä ja löysin ilokseni luomubanaaneja sekä luomuavocadoja - molemmat reilun kaupan. Rainbow-sarjaan on tullut luomusoijamaito, täysin makeuttamaton ja lisäaineeton, joka sisältää ainoastaan vettä ja luomusoijaa. Hieno juttu! Luomuvihannesten nurkka oli kai täytetty hiljakkoin, koska löysin myös sitruunoita, omenoita, paprikoita, kesäkurpitsaa, ja kotimaista luomukaalia ynnä -porkkanoita. Ainoa jota jäin kaipaamaan, oli Rasilaisen luomuhapankaali. Piti ottaa tavallista. Mutta näistä eväistä enemmän huomenna. Nyt painun laittamaan pöperöt valmiiksi aamuksi ja sitten petiin.

Suomen postilaitos ja kadonnut iHerbin tilaus

2010-02-15T15:30:00.000+02:00

Kusti sitten ei polkenutkaan ihan perille asti yhtenä päivänä. iHerbin saapumisilmoitus oli kyllä nätisti postilaatikossa, mutta kun menin hakemaan pakettia postista, ei sieltä löytynyt edes lämmintä kättä puhumattakaan yrteistäni, siemenistäni ja ilmaisnäytteistäni. Posti-Alma pyöri väkkyränä ympäri hyllyjä ja laatikoita, mutta minkäs teet kun laatikko on kadonnut maan nielemänä. Pari päivää sitä etsittiin porukalla kuulemma ja itsekin toiveikkaana odotin vielä parisen viikkoa, josko lähetysaika vain olisi venähtänyt normaalia pidemmäksi, mutta sitten piti kylmästi todeta, että valtion laitos oli tyrinyt. Katoamisilmoitukseen tuli paluupostissa byrokraattinen "ei-löydy-ei-enää-viitsitä-etsiä-eikä-meitä-kiinnosta-pätkääkään" -vastaus jostain Kuopion takana sijaitsevasta "postikeskuksesta". Onko tämä nyt sitä kuuluisaa asiakaspalvelua vai hajasijoitusta - vai pelkästään valtion laitoksen byrokratiaa? Vähän aikaa pyörittelin sitä paperia kädessä ja mietin, haluanko itselleni tummaa tyydytystä pilaamalla jonkun onnettoman kuopiolaisen asiakaspalvelijan työpäivän, mutta totesin sitten ettei se auttaisi asiaa yhtään eteenpäin. Ihmettelen vain suuresti, miten monta postimerkkiä minun pitääkään ostaa vuodessa kustantaakseni kuopiolaisen byrokraatin, joka päivätyökseen tulostelee valmiiksi laadittuja kirjepohjia. Paketin arvo ei ollut suurensuuri, viidentoista euron kieppeillä, mutta tunnesiteet ja henkinen etukäteissitoutuminen sitäkin merkittävämmät.

Onhan se ihan totta, että rapatessa roiskuu ja vahinkoja sattuu. Postilaitos on kuitenkin tähän asti ainakin yrittänyt olla asiakaspalvelulaitos, jolta edellytetään vastuullista toimintaa. No se vastuu näyttää päättyvän siihen mihin se alkaakin eli ei minnekään. Jos postipoika kantaa kotiin saapumisilmoituksen paketista, joka ei olekaan saapunut, niin mitä siitä voi päätellä? Onko postityttö antanut paketin väärälle asiakkaalle tai pistänyt sen omaan taskuunsa? Kummassakaan tapauksessa hän ei ole näköjään vastuussa asiasta. Samalla logiikallahan kaupan kassa voisi rahastuksen jälkeen laittaa makkaran omaan kassiinsa eikä se olisi varkaus. Tai toisen asiakkaan kassiin, mitä väliä sillä on kuka sen makkaran maksoi? Maksava asiakas saa kaikissa tilanteissa saman eli maksamisen ilon, ei mitään muuta.

Että olenko vähän pottuuntunut? Kysykää vain kuinka vähän!

Porkkanakakku

2010-02-14T11:45:00.004+02:00

1 dl pähkinöitä / manteleita
5 dl hienojakoista porkkanaraastetta
1 dl ananasmurskaa
2 dl öljyä
3 munaa
2 dl kokojyvävehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
1 dl kookosjauhoja
2 dl intiaanisokeria
3 tl leivinjauhetta
3 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria

Murskaa pähkinät/mantelit tehosekoittimessa. Sekoita murska, porkkanaraaste, ananas, öljy ja munat kulhossa. Sekoita loput aineet toisessa kulhossa. Lisää sitten jauhot kosteisiin aineisiin. Sekoita hyvin. Jos taikina on kovaa, lisää vähän nestettä jotta saat siitä löysän. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 175 asteessa noin tunti.
Valmis kakku on murenevaa, mutta kiinteytyy jos saa olla pari päivää jääkaapissa. Samalla makukin tasaantuu.

Lauantai

2010-02-13T21:20:00.000+02:00

Selvisin yllättävän vähällä eilisestä sokeri/valkea vehnäjauhokuormituksesta. Nukuin hyvin 10 tuntia eikä olo ole lässähtäneen väsynyt, kuten usein lauantaiaamuisin. Hyvä!

Aamulla taas vettä pari lasillista, mukillinen maitokahvia
klo 12 vitamiinit ja n. 4 dl luumu-aprikoosi-idätetty tattari tehosekoitettuna.

Ukkeli halusi olla kiltti ja oli ostanut yllätyslahjaksi uuden tehosekoittimen. Ajatus oli tosiaan kaunis, sillä 20 vuotta vanha sekoittimeni alkoi jo vedellä viimeisiään, mutta olisin halunnut valita sen itse... No onhan tämä sekoitin parempi kuin vanha, mutta olisin halunnut vielä paremman. Tai sitten en vaan osaa käyttää sitä vielä. Esim. aamuinen mössö ei ollut tasaisen kuohkeaa, vaan tattarit jäivät osittain sattumiksi hedelmien sekaan. Jauhoin ensin liotetut luumut ja aprikoosit, sitten lisäsin tattarinjyvät sinne sekaan. Olisiko pitänyt tehdä toisinpäin? No, seuraavalla kerralla kokeilen. Nyt painun sekoittelemaan porkkanoita ja papuja, sillä ukkeli lämmittää leivinuunia ja mieli palaa halusta kokeilla uutta irtopohjavuokaa, jonka ostin eilen. Porkkanakakkua ja papupullaa....

Lounaaksi kaksi ruisleipää, sardiinia tomaattikastikkeessa ja vähän juustoa.

Olen touhunnut taas kotihommia koko päivän, joten syömiselle ei ole jäänyt aikaa. Leipien jälkeen alkoi tuntua taas tuttu väsymys, painostus, turvotus. Tuli sellainen tylsä olo ettei viitsisi tehdä mitään. Hätkähdin oikein, kun tajusin että koko viikon olen ollut pääosin virkeä ja pirteä. Aamuisin olen päässyt ylös sängystä kohtalaisen hyvin eikä kertaakaan ole ollut mustanmasentavaa mielialaa. Apua! Voiko ruoka tosiaan vaikuttaa näin voimakkaasti mielialaan?? Eilen ja tänään kun olen syönyt epäterveellisesti, alkaa taas musta pilvi kerääntyä pään päälle ja alan olla ihan vetämätön, kärsimätön, kiukkuinen ja väsynyt. Ihan uskomaton oivallus!!! Piti tämäkin tajuta kantapään kautta, mutta samantien mieliala pongahti sata pykälää ylöspäin. Tajusin, että pystyn itse vaikuttamaan omaan mielialaani ja hyvinvointiini - siis nimenomaan HYVINvointiini tai PAHOINvointiini omien ruokavalintojeni kautta. Aika uskomaton fiilis nyt!

Huonompi juttu on, että nyt kun pelaan enemmän kasvisten kanssa, joudun liottelemaan käsiä enemmän vedessä, jolloin iho kuivuu ihan silmissä. Se on ihan punainen ja kutisee, vaikka kuinka rasvaisi. Olen kokeillut kookosöljyä, oliiviöljyä ja käsirasvoja sen kymmentä eri merkkiä. Yöksi vedän paksun kerroksen rasvaa ja hanskat päälle, silti aamuisin herään kutinaan. Voi kun löytäisi jostain kosteuttavan käsivoiteen, joka imeytyy kokonaan jättämättä rasvaista kerrosta ihon pinnalle!

Perjantain sapuskat

2010-02-13T10:30:00.000+02:00

Aamulla pari lasia vettä (n. 6 dl), vitamiinit
Mukillinen maitokahvia ja papupullaa
Töissä vihreää teetä

klo 9:30 Mössö, jossa tänään on bansku, mustikoita, karpaloita, aroniaa, raakakaakaojauhetta, agavea (ei ollut hyvän makuinen, liian hapan kai karpaloiden takia)

klo 12:30 lounaaksi kukkura lautasellinen hapankaalia, ituja, kurkkua, tomaatti, herneenversoja, marinoituja papuja (samaa kuin keskiviikkona, maku on vaan parantunut jääkaapissa ja etenkin sipuli oli aivan namnammm)

Iltapäiväkahvilla firma tarjosi laskiaispullat, joten päätin hellittää vähän ja nautiskella kahvin kanssa. No pulla oli lievästi sanottuna pettymys. Miten ihmeessä olen voinut rakastaa tuollaista mautonta hajutonta sitkeää ja hampaisiin tarkertuvaa mössöä??? Välissä oleva "mansikkahillo" oli kai liivatteella kokoon kursittua punaista sokerivettä ja kermavaahto täysin mautonta tököttiä, josta jäi muistoksi ainoastaan rasvaiset suupielet. Huh! Kaiken huipuksi puoli tuntia syömisen jälkeen alkoi pulla pursuta toisesta päästä ulos vauhdilla. Nyt olisi vessassa pitänyt olla japanilaiset ääniefektit häveliäisyyden vuoksi, kyllä pullalla oli niin kiire.

Töiden jälkeen menin käymään kaverillani, jolta on juuri leikattu rintasyöpä. Sytostaattihoidot alkavat ensi viikolla ja hän on syystäkin huolissaan tulevasta. Juttelimme pitkään ja nauroimme elämän tragikoomisuudelle.

Kaveri tarjosi haudutettua teetä, suklaata, leivoksia ja laskiaispullia. Ajattelin, että menköön sitten samaan syntilistaan ja maistelin kaikkea vähän. Samalla kuitenkin mieleen hiipi ajatus ruokavalion yhteydestä sairauksiin. Kaverini ei usko ruuan vaikuttavan elimistön hyvinvointiin eikä niinollen myöskään ole kiinnostunut miettimään syömiensä asioiden laatua. Hän on tyypillinen ihminen, joka odottaa lääkärien sanovan mitä pitää tehdä ja pillerien parantavan kaikki ongelmat. Hän on myös täysin varma omien mielipiteidensä oikeudesta eikä halua kuullakaan mitään muita vaihtoehtoja. Jäin miettimään, miten erilaisia me ihmiset olemme. En voi itse sanoa eläväni terveellisesti vielä tällä hetkellä, mutta nyt olen entistä varmempi siitä että olen oikeaan päin menossa. Se on jo suuri askel, että olen oppinut etsimään uutta tietoa ja uusia vaihtoehtoja, että olen halukas kyseenalaistamaan vanhat tapani ja tottumukseni. Samalla kuitenkin olen surullinen siitä, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia. Huokaus. No, muille en voi mitään, mutta itselleni voin. Siitä siis eteenpäin!

Illalla kotona maustamatonta luomujogurttia ja hedelmäsosetta. Huomenna on parempi päivä!

Torstain pöperöt

2010-02-12T07:40:00.001+02:00

Aamulla pari isoa lasia vettä, vitamiinit, valkosipulikapseli
Huom! en juonut yhtään kahvia. Teki kyllä mieli ottaa kuppi ja käydä lukemassa aamun sähköpostit, kuten yleensä, mutta totesin että se on enemmänkin tapa. On niin mukava istua kuuman kupposen kanssa aamulla hetki ihan rauhassa ennen kuin lähtee suihkuun.

klo 8:30 yksi raakasuklaakonvehti. Tarjoilin työkavereillekin maistiaisia mutta en saanut ketään käännytettyä. On kuulemma liian voimakkaan makuista tummaa suklaata, ei lähellekään yhtä ihanan rasvaista ja sokerista kuin Fazerin sininen. No - itse olisin sanonut ihan samaa vielä vähän aikaa sitten. Jääpähän itselle enemmän syömistä, kun kaverit ei enää huoli.

Meillä on onneksi töissä varsin avarakatseista porukkaa, mitä tulee omien eväiden syöntiin. Meillä ei ole töissä ruokapaikkaa eikä lähistöllä ole mitään kunnollista ravitsemusliikettä, joten kaikilla on aina eväät mukana tai sitten tilataan porukalla. Kukaan ei kommentoi toisten eväitä, vaikka kieltämättä itseni teki mieli välillä kommentoida kun laihdutuskuurilla oleva langanlaiha nuori nainen nautiskeli antaumuksella päivän ainoaa puolikasta tomaattia ja raejuustopurkillista. No tällä hetkellä kyseinen kauneuskuningatar kärsii vatsakatarrista ja juoksee tutkimuksissa. Minä nielen mielummin enemmän ruokaa ja vähemmän letkua.

Aamumössönä tänään: pakastemansikoita, -puolukoita, purple corn -jauhetta, idätettyjä seesaminsiemeniä, agavea makeutukseksi, kanelia mausteeksi

klo 12 lounas: hapankaalia, mung-ituja, loput savupallaksesta, jääsalaattia, kurkkua, tomaattia, varsiselleriä, auringonkukansiemeniä, oliiviöljyä

Oli aika paljon syömistä, maha on niin täynnä että pullottaa, mutta ei väsytä kuten yleensä ruuan jälkeen. On kuitenkin jotenkin "ontto" olo, ihan kuin jotain puuttuisi ja pitäisi vielä syödä lisää. Makeaa ei tee mieli, vaan jotain tukevaa, esim. isoa pihviä. Palelee.

klo 15:30 palelu jatkui koko iltapäivän, piti vetää paksu villatakki päälle.
Välipalaksi ennen kotiinlähtöä loput suklaapalat ja pari kourallista sekalaisia pähkinöitä
Vatsa on alkanut toimia kaksikin kertaa päivässä, mikä on huomattavaa edistystä verrattuna kahteen kertaan viikossa.

Illalla kotona oli sellainen hässäkkä etten ehtinyt ajatellakaan ruokaa. Jossain välissä huitaisin kupillisen kahvia ja taas mentiin. No tänään näin, huomenna petrataan.

Keskiviikon sapuskat

2010-02-10T21:15:00.000+02:00

Aamulla iso lasi vettä, maitokahvia, neljä New Chapterin tablettia, D-vitamiini

klo 8:45 Mössöä: pieni banaani, desi mustikoita, desi aroniaa, kourallinen mustaherukoita
valkeaa teetä pannullinen, jota lipittelen pitkin aamupäivää

Ostin eilen pullon Valmarinia, jota alan nyt nautiskella pikkuhiljaa. No, nautiskelu ei ehkä ole aivan oikea termi, sillä se ei ole kauhean herkullista. Ei kyllä mitään huippupahaakaan, onpahan vain vähän erilaisen makuista kuin mihin olen tottunut.

11:15 lounaaksi hapankaalia, loput eiliset wokkivihannekset mikrolämpiminä, marinoituja vihreitä papuja (kiehautetut pakastepavut marinoidaan liemessä, jossa on yksi sipuli, valkosipulinkynsi, omenaviinietikkaa, ripaus suolaa ja sokeria, oliiviöljyä). Eilistä savupallasta.
Valkosipulikapseli, kalaöljykapseli.

klo 12:30 alkoi tehdä ihan hirveästi mieli mitä tahansa imelää millä saisi verensokerin taivaisiin. Lisää vettä!!!

klo 15 iso omena ja purkinpohjat aamuisesta mössöstä

klo 19:30 kotona puolison toivomuksesta Valion Viola tomaatti-vuohenjuustokeittoa lautasellinen

klo 21:10 pari palaa raakasuklaata ja muutama pähkinä ennen nukkumaanmenoa

Tiistain sapuskat

2010-02-10T07:20:00.000+02:00

Aamulla iso lasi vettä, jossa puolikkaan luomusitruunan mehu. Tulipas raikas olo!

Maitokahvia, vettä, neljä New Chapterin vitamiinitablettia

Töissä klo 9 vajaa puoli litraa pirtelöä (banaani, puolikas avocado, mustaherukka, mustamarja-aroniaa, desi maustamatonta luomujogurttia = purkinpohjat vedellä huuhdeltuina), kourallinen luomumanteleita. Kannullinen vihreää teetä.

klo 12 lounaaksi rasiallinen (2,5 dl) eilistä kaalisalaattia ja rasiallinen eilistä wokki-illallista.
D-vitamiini, valkosipulikapseli, kalaöljykapseli, neljä kapselia viherjauhetta.

klo 15 olin varannut välipalaksi omenan, mutta lounas painoi vielä mahassa. Join teetä.
Töistä neljältä kotiin pankin, luontaistuotekaupan, ruokakaupan, kirjaston kautta. Olin puoli kuudelta kotona.

klo 19 taas wokattuja pakastevihanneksia ja seuraksi savupallasta

Iltapalaksi musertava väsymys, kahdeksalta sänkyyn.

Plussat: vain yksi mukillinen kahvia tänään

Maanantain sapuskat

2010-02-09T09:51:00.000+02:00

Inhoan lukea blogeja, joissa on lueteltu päivä päivän perään syödyt sapuskat. Ihan kuin se kuuluisi muille, mitä sisäänsä pistää minäkin päivänä. Lisäksi inhoan tehdä listaa, josta näkee jälkeenpäin kaikki hairahdukset ja lipsahdukset - suorastaan sadomasokistinen idea! Niinpä tulin siihen tulokseen, että sellainen lista on kaikkein paras keino estää lipsumiset, edellyttäen tietysti että muistaa ja ehtii kirjata kaiken ylös päivän aikana. No, yritystä ei tule puuttumaan tästäkään projektista. Mottoni olkoon: jotta pystyisin parantamaan pöperöiden laatua, pitää ensin tietää mitä pistää sisäänsä. Joten tästä se lähtee:

Aamulla ylös puoli seitsemältä, iso lasi vettä

Vähän myöhemmin maitokahvia (noin 1,5 desiä kahvia, saman verran maitoa)
klo 7 aamupirtelöä puolisen litraa (muutama luumu, pieni banaani, mustaviinimarjoja, tyrnijauhetta), neljä kapselia monivitamiineja (New Chapter, Organics, Every Woman II) ja kapseli D-vitamiinia.

Noista New Chapterin vitamiineista sen verran, että päivittäiseksi annokseksi suositellaan 6 tablettia, mutta aloitin varovasti 2 tabletista ja olen lisännyt annosta aina välillä. Nyt siis mennään neljässä tabletissa.

Töissä valkeaa teetä kaksi isoa mukillista

klo 9:30 Organic Food Barin proteiinipatukka (paino 70 g, energiaa 340 kcal, protskua 34 g, hiilareita 23 g, rasvaa 13 g, kuitua 9 g) joka maistui kamalalta. En osta toista kertaa. Vettä, lisää teetä.

klo 12:30 lounaaksi rasiallinen (n. 3 dl) kaaliraaste-paprika-sellerinvarsi-raaka sipuli -salaattia, jossa kylmäpuristettua oliiviöljyä, hippunen merisuolaa ja omenaviinietikkaa kostukkeena. Kylmää broilerinrintaa, jonka leikkelin suikaleiksi ja paneroin mausteseoksella ennen paistamista (paprikajauhe-pippuri-curry). Jälkiruuaksi noin desi kahvia ja puolet siitä maitoa.
Joo, tiedän että juon ihan liikaa kahvia. Se on tapa ja aion todistaa sen jättämällä kahvin pois kokonaan. Ehkä huomenna...

klo 15 ikävystymiseen kolme suklaakeksiä (kuolen häpeään!)

klo 19 kotona pikapäivällinen: wokkivihanneksia ja sekaan pakastimesta keitettyä tummaa soijarouhetta. Paistamiseen käytän aina kylmäpuristettua luomukookosöljyä.
Kaksi tuhtia kuppia mustaa teetä englantilaisittain maidon kera.

klo 21 maustamatonta luomujogurttia n. 2 dl, tyrnijauhetta ja mangososetta

Ja sitten hampuleiden pesulle ja petiin.

Omituinen olo raakasuklaasta

2010-02-08T19:47:00.000+02:00

Raakasuklaan syömisen jälkeen on nyt jo pari kolme kertaa tullut omituisen raskas olo. Erityisesti vatsan kohdalla vasemmalla puolella tuntuu painava kova kivi. Ei mikään kiva tunne.

Tähänkö hyvin alkanut suklaansyöntini kaatuu?

Taas sunnuntai

2010-02-07T10:20:00.000+02:00

Korvikepullastani on tullut todellinen sunnuntaiaamun pelastaja, jota ilman varmasti kuolisin kurjuuteen. Tosin tänään ei pitäisi vikistä yhtään mitään pullansyönnistä, sillä viikon aikana olen lipsunut niin moneen kertaan ja niin moneen suuntaan, että tuntuu kuin olisi hiihtoliiton hyväksymät kesärenkaat alla. Stressi saa tekemään kaikenlaisia harkitsemattomia liikkeitä, joita katuu syvästi jälkeenpäin - kuten esimerkiksi ruunebergintorttua, laskiaispullaa, työkaverin synttärikakkua, pizzaa... Melkein joka työpäivälle jotain syntilistaa. Päätin kuitenkin hellittää hieman ja kasata koko viikon synnit yhteen kunnolliseen tunnonvaivaan, jonka ajoitin aikaiselle sunnuntaiaamulle. Syykin oli harvinaisen selvä: kaksi päivää vaivannut ummetus. Henkisesti voisi kai arvella, että en olisi halunnut päästää harvinaisista herkuista ollenkaan irti. Ruumiillisesti tila alkoi jo käydä epämiellyttäväksi ja kun eilen illallakaan ei henkinen lukko ollut vielä auennut, päätin avittaa sitä vähäsen ruumiillisemmilla konsteilla. Niinpä kun heräsin sopivasti viiden aikaan aamulla, hiippailin tuloksettoman vessareissun jälkeen keittiöön ja kokkasin itselleni huiman aamucocktailin glaubersuolasta ja lasillisesta raanalämmintä vettä. Sen jälkeen hiippasin takaisin lakanoiden väliin vielä pariksi tunniksi. Vaan kun tämäkään konsti ei vielä tuonut odotettua tulosta, vetäisin vielä yhden luomusitruunan mehuiksi ja laitoin tuulensuojaan runsaan vesimäärän kera. Ja johan alkoi tapahtua! Vatsanahka huokaisi helpotuksesta kun pingotus laukesi. Nyt on synnit taas pois päästetty ja olen vannonut pysyväni kaidalla tiellä ainakin seuraavan viikon ajan, jonka pitäisi suunnilleen kattaa naismuistissa oleva ikävä elämys.

Jos nyt sitten halutaan olla jälkiviisaita ja miettiä, mikä aiheutti lipsahdukset, niin kyllähän siihen aina syitä löytyy. Meikänainen ei koskaan jää ilman syytä, jos tekee mieli jotain hyvää! Siinähän se ongelma onkin. Toinen ongelma on sitten niiden hyvien laadussa. Aika hyvin olen onnistunut vaihtamaan sokerilla kuorrutetut valkeat vehnäjauhot terveellisempiin vaihtoehtoihin, mutta tällä viikolla tuli kyllä ihan totaalisen selväksi se, että kun kaappi on tyhjä eikä vaihtoehtoja ole, niin mikä tahansa kelpaa. Kaappi taas oli tyhjä sen takia, että töissä oli niin tuskaisen kiire. Kun aamulla lähtee ennen seitsemää taipaleelle ja tulee kotiin 12 tuntia myöhemmin, niin vaatii aika paljon sisua ruveta vääntämään terveellistä hyvää. Mielummin sitä vaan kaivaa ihan mitä tahansa kaapista löytyy - oli se sitten vaikka miehen itselleen ostamaa grillibalkania ja munia.

Toisen totaalirepsahdusviikon välttämiseksi huhkin sitten eilen keittiössä iltapuhteelle asti, mutta nyt jääkaappi pullottaa kaikenlaista herkullista vihreää, tuoretta, rapisevan vitamiinipitoista nassuteltavaa, joista riittää alkuviikoksi töihinkin. Ylimääräisenä extrana tein raakasuklaata, johon upotin yllämainitun luomusitruunan keltaisen kuoriosan ja kuulkaa, kyllä tuli elämäni tähänastisen kertakaikkisen parasta omatekemää suklaata! Olipa juhlallinen aloitus elämäni ensimmäiselle luomusitruunalle, jonka ostin ihan vahingossa löytämästäni putiikista. En olisi ikinä uskonut, että tässä käpykylässä on putiikki, joka myy pelkästään luomutuotteita! Mutta uskottavahan se on, kun kävin itse henkilökohtaisesti nuuskimassa koko putiikin katosta lattiaan. Sitruunan lisäksi mukaan tarttui mm. reilun kaupan luomuavocado, pyykinpesuainetta ja energiapatukoita. Ovat vaan aika hintavia, joten ainakin energiapatukoita taidan tulevaisuudessa vääntää itse. Vegaanikahvilassa on ainakin monta herkullisen kuuloista ohjetta. Kyseisen myymälässäkäynnin kruunasi vuohenmaidosta tehty käsirasva, jota kokeilin omiin rohtuneisiin tassuihini - purkissa kun mainostettiin voiteen tehoavan nimenomaan kuivaan ja rohtuneeseen ihoon. No teho oli todella tyrmäävä. Molemmat kädet kihisivät tulipunaisina vielä tunteja kokeilun jälkeen eikä hajua meinannut saada pois edes useammalla pesukerralla. Mies kieltäytyi tulemasta kolmea metriä lähemmäksi vielä iltasuukon aikaan, mutta onneksi aamuun mennessä oli haju kadonnut. Totesin, että meidän huusholliin ei ainakaan osteta kyseistä tuotetta.

Kasvissyöjäksi opettelijan korvikepullaa

2010-01-31T10:01:00.000+02:00

Eilen aamulla herätessä oli ihan sellainen olo, että on sunnuntai. Eikä mikään ihme, koska pidin perjantaina etätyöpäivän eli olin kotona koko päivän. Lounasaikaan asti meni aika hulppeasti sähköposteihin vastaillessa ja puhelimeen puhuessa, mutta sen jälkeen hiljeni mukavasti ja kun näytti siltä, että asiakkaatkin alkavat siirtyä viikonlopun viettoon, painuin kauneusunille kahden jälkeen. Illalla olikin mukava katsella kaikessa rauhassa Sydämen asialla ja nautiskella siinä samassa pari viipaloitua omenaa. Keksin muuten loistavan iltapalan ihan sattumalta. Löysin Prismasta pahviseen pakettiin pakattua mangososetta, makeuttamatonta, lisäaineetonta, muuten täysin käsittelemätöntä paitsi että soseutettua. Sieltä hillojen ja säilykepurkkien vierestä, puolen litran pakkauksissa. Aivan taivaallisen makuista. Maustamattoman luomujogurtin ja tyrnijauheen kera kerta kaikkisen upea makuelämys!

No niin, siis siitä aamusta. Herätessä teki ihan hirveästi mieli pullaa. Sellaista maustettua versiota, kanelipullaa tai mahdollisesti rahkapiirakkaa. Jos olisin diktaattori, niin pulla julistettaisiin heti Suomen kansallisruuaksi ja sitä tarjottaisiin kolme kertaa päivässä pakollisena ruokana jokaisessa julkisessa ja yksityisessä laitoksessa. Mutta kun en ole, niin olen ainakin pitänyt huolta siitä, että sitä on tarjolla eräässä yksityisessä paikassa varsin usein. Ymmärtänette siis syvän masennukseni, kun tajusin ettei pulla missään muodossaan varsinaisesti ole terveysravintoa eikä kuulu Finelin 100 vitamiinipitoisimman aineen luetteloon. Olo oli kuin hyvästelisi oman isoäitinsä. Jotta masennus ei olisi hiipinyt syvemmälle, aloin kiivaasti etsiä sopivaa korviketta sunnuntaiaamujen kahville. Se on pyhä hetki, traditio ja elämäntapa - iso mukillinen maitokahvia, kaksi isoa korvapuustia ja sen jälkeen autuaallinen ähky, jolloin voi hyvillä mielin kellahtaa takaisin lakanoiden väliin ilman että tarvitsee kantaa huonoa omaatuntoa tekemättömistä kotitöistä. Edellyttäen tietenkin, että lauantaina on huhkinut kuin pieni eläin, joten tekemättömiä töitä ei ole.

Niinpä etsin mielettömällä raivolla korvaavia terveysvaikutteisia tuotteita ja päädyin lopulta Vegaanikahvilan papupaloihin, jotka kuulostivat tarpeeksi uskottavalta korvikkeelta. Kieltämättä tuntui aika koomiselta laittaa papuja kakkutaikinaan, mutta uskottelin itselleni, että ne ovat erittäin terveysvaikutteisia ja siitä huolimatta hyvänmakuisia. Yllättävää kyllä, lopputulos oli varsin syötävä siitäkin huolimatta että tein kakun pyöreässä vuoassa ja jouduin paistamaan sitä kaksinkertaisen ajan ohjeeseen verrattuna. Ensi kerralla viisaampi. Tästä voi jo päätellä, että seuraavakin kerta tulee, mutta silloin laitan enemmän mausteita. Nyt oli maku hivenen liian pliisu maustekakuksi ja hivenen liian mausteinen pullaksi. Kallistun mielummin maustekakun suuntaan, sillä se tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta vielä tässä kasvissyöjäksi opettelun vaiheessa.

Maca

2010-01-29T21:14:00.000+02:00

Sorruin sitten minäkin raw-foodistien mainoskampanjointiin ja ostin pussillisen macaa. Tosin siitä on jo pari kuukautta aikaa ja tässä välissä olen ehtinyt tuhota koko pussillisen. Hitaasti hyvä tulee, teelusikallinen alussa ja siitä sitten sitä rataa aina vähän enemmän joka päivä. Sen on pakko olla erittäin terveellistä ainetta, on se niin hirveän pahan makuista! Mutta lusikallinen tai pari marja-banaanimössön seassa ei onneksi maistu läpi.

Macalla on mainostettu olevan suorastaan ylimaallisen hyväätekeviä vaikutuksia: stressinpoisto, verenpaineen ja kolesterolin alentaminen, kestävyyden ja kunnon kohotus, kynsien kasvatus, harmaiden hiusten poistaminen... No enpä ehtinyt tässä ajassa vielä kokea mitään noista. Ainakaan työperäiseen stressiin sillä ei tuntunut olevan vaikutusta, todennäköisesti koska kuttumainen pomoni ei tietääkseni syö macaa. Kestävyyttä ja kuntoa en ole päässyt testaamaan enää viimeisten kahden vuoden aikana lääkärin kiellettyä puolisolta kaikenlaisen fyysisesti rasittavan touhuamisen. Macan hyväätekevät vaikutukset jäävät siis minun kohdallani puhtaaksi uskonasiaksi.

Ainoa vaikutus, jonka konkreettisesti sain kokea kokeiluperiodin aikana, oli runsas hikoilun lisääntyminen. Jopa niin runsas, että heräilin öisin usemman kerran vaihtamaan kuivaa pyjamaa päälleni ja kääntämään likomärkää petauspatjaa toisin päin. Ei mikään miellyttävä kokemus, etenkin kun yöuneen on muutenkin varattu rajallinen aika ja aamulla pitäisi taas olla pirteänä hyökkäämässä leivän ääreen. Työpäivän aikanakin jouduin välillä ottamaan aikalisää ja käymään vessassa vaihtamassa kuivaa puseroa päälle, mikä aiheutti kieltämättä hilpeyttä työkavereissa. Itsekin aloin jo uskoa, että nyt on mummotauti iskenyt täydellä voimalla päälle. Tässä iässä se ei olisi mikään outo juttu, mutta koska "tämä ikä" on venyvä käsite ja naisilla saattaa venyä pahimmillaan eläkkeelle asti, olin kevyessä paniikissa. Näin jo itseni tuomittuna kahdenkymmenen vuoden ikuiseen paidanvaihtokierteeseen ja pilalle tuomittuihin yöuniin, jotka tunnetusti pilaavat parhaankin hipiän nopeasti.

Kunnes tyhjä pussi lensi roskakoriin enkä tullut ostaneeksi uutta. En osannut yhdistää näitä kahta asiaa keskenään, kunnes eräänä aamuna heräsin omituisen pirteänä ja virkeänä - sekä sänky täysin kuivana, sama pyjama päällä kuin illalla nukkumaanmennessä. Jopa tällä älykkyysosamäärällä pystyy laskemaan yhteen yksi ja kaksi, sekä tekemään tarvittavat johtopäätökset. Ei ikinä enää macaa!

Ruskeaa asiaa

2010-01-28T11:34:00.000+02:00

Kovakourainen hammaslääkäri osasi asiansa ainakin yhdessä suhteessa: pureminen tekee kipeää noin viikon ajan. Toki pienen kivun kestääkin jos löytää jotain oikein motivoivaa pureskeltavaa, mutta miksi turhaan vaivautua jos homman voi hoitaa toisellakin tavalla. Tarkoitan tietenkin suussa sulavaa einestä, ravitsevaa mutta herkullista. Liian hyvää ollakseen totta? No "ravitseva" tässä yhteydessä tarkoittaa lähinnä "tarpeeksi energiapitoista näille pakkasille". Ja suklaahan on sitä mitä suurimmassa määrin.

Ei tietenkään tavallinen suklaa, koska terveitä elämäntapoja kohti ollaan menossa huipakkaa kyytiä kuin hyvin tervatuilla puusuksilla alamäkeen. Tarkoitan tietenkin raakasuklaata, jossa on kaikenlaisia pieniä ruskeita terveellisiä osasia enemmän kuin oppinut ihminen pystyy laskemaankaan. Ainakin näin väittävät monet kokeneemmat bloggaajat, joten uskottavahan se on. Mikä kuitenkin tärkeintä, se on pureskelematta valmista nieltäväksi.

Tarkemmin asiaa mutusteltuani olen tullut siihen tulokseen, että minulla ei ole mitään hammaslääkäreitä vastaan. Lisää suklaata!

Örps

2010-01-27T11:46:00.001+02:00

Tällaisilla pakkasilla tekisi mieli vain syödä, syödä, syödä... Koko ajan tekee mieli ruokaa, koko ajan on olevinaan nälkä. Vaikka mahanahka huutaisi pinkeänä repeämispisteessä, niin levoton mieli halajaisi lisää täytettä sisuksiin. Kun ulkona mittari laskee alle kolmenkymmenen, tuntuu että sisälläkin alkavat hampaat kalista pelkästä ulos katsomisesta ja mikäpäs sen mukavampaa kuin hyötykäyttää sitäkin liike-energiaa. Tosin siinä saattaa olla vaarana, ettei kaikki ylimääräinen energia menekään henkilökohtaisen keskuslämmityksen voimanlähteeksi, vaan kerääntyy varastoon ja alkaa pikkuhiljaa kiristää housujen vyötärönauhaa. Nyt kun vetoketju huutaa armoa jo kaksien paksujen sukkahousujen takia, ei se olisi kovin suotavaa. Pakkanen aiheuttaa monenlaista kärsimystä, eikä hyvin subjektiivisella mittakaavalla arvosteltuna suinkaan sieltä lievimmästä päästä.

Purukaluston tarkistelua

2010-01-24T11:25:00.000+02:00

Hammasepisodi jatkuu mustanpuhuvana, tai ainakin komeana sinelmänä poskessa. Harkitsen vakavasti valituksen tekemistä kovakouraisesta hammaslääkäristä. Tästä lähtien varmistan aina, kenelle terveyskeskuksen lääkäreistä aika on varattu, enkä hyväksy enää tätä yksilöä. En usko, että hän olisi VALElääkäri, uskon että moni koulutettukin eläin-, hammas- ja ihmislääkäri on väärällä alalla tai ainakin tarvitsisi rutkasti lisää ammattikoulutusta ennen seuraavan potilaan kimppuun päästämistä. Muistan omasta nuoruudestani miespuolisen serkkuni, joka haki lääketieteelliseen vain ja ainoastaan sen vuoksi, että hänen ei tarvinnut muuttaa pois äidin lihapatojen äärestä ja että huolto pelasi pitkälle aikuisikään asti, kunnes oli saanut pyydystettyä omanikäisensä kotiorjan. Hänellä oli tapana kehuskella kuinka monta ristinollaa oli voittanut milläkin anatomian tunnilla. Motivaatiosta, auttamisenhalusta tai ammattiylpeydestä emme koskaan keskustelleet, en usko hänen tutustuneen koskaan elämänsä aikana moisiin omituisiin käsitteisiin.

Siksipä olen vanhentuessani ja viisastuessani vakaasti ymmärtänyt, että näistä puoskareista on syytä pysytellä riittävän välimatkan päässä. Se on yksi syy nykyiseen elämäntapojen suunnanmuutokseeni. En halua olla ikääntynyt huonokuntoinen mummo, joka makaa avuttomana sängyn pohjaan kahlittuna ja vahvoilla lääkkeillä hiljennettynä jossain pimeässä kunnalliskodin nurkassa sitten kun ikää on kertynyt tarpeeksi. Paitsi harmaantuneet hiukset, sukurasitteisiini kuuluvat myös dementia ja alzheimer, minkä asian olen konkreettisesti tajunnut vasta nyt kypsällä aikuisiällä kun äitini ja tätini ovat tarpeeksi ikääntyneitä. Turha kai mainitakaan, että en aio seurata heitä tällä sairaskertomusten erikoisalalla, ainakaan mikäli asia riippuu minusta. Ehkä vielä ei ole liian myöhäistä tehdä jotain, ehkä vielä on pientä toivoa heittää pelastusrengas edes osalle harmaista aivosoluista näin kultaisessa keski-iässä.

Nestedieetillä

2010-01-21T07:20:00.000+02:00

Vähän myöhässä nykyiseen tavoitteeseeni verrattuna, mutta keksin juuri erinomaisen pikalaihdutuskuurin, joka tepsii takuuvarmasti.

Otetaan yksi puhelin, yksi innokas hammaslääkäri, yksi haljennut yläposkihammas ja sen viereinen yläposkihammas, joka vaatii muuten vaan remonttia.
Varataan puhelimella kiireaika hammaslääkärille samaksi päiväksi ja annetaan tehdä puudutus ennen varsinaista operaatiota.
Huomataan, että lohkeama ylettyy juuriin asti ja koko hammas pitää porata auki - samoin kuin puolet viereisestä, jossa on alkavaa reikiintymistä.

Lääkärin mukaan operaation aiheuttama turvotus ja punoitus saattavat mennä ohi muutamassa päivässä, mutta puremista on syytä varoa noin kuukauden ajan, kunnes hermot ovat rauhoittuneet.

2010-01-17T18:15:00.000+02:00

Aloin miettiä, että mitä oikein syön nykyään. Loppujen lopuksi en ihan kamalan huonosti, enhän?

aamulla: iso lasi huoneenlämpöistä vettä, kuppi maitokahvia (tämä on varmaan se kaikkein hankalin poisjätettävä), pari palaa ruis- tai kauraleipää ilman rasvaa, päällysteenä juustoa tai lihaa, tomaattia, kurkkua, hapankaalia.

töissä: kun pääsen työpaikalle, laitan heti pannullisen vihreää teetä tai rooibosta ja juon sitä pitkin aamupäivää. Yleensä kymmenen jälkeen tulee jo kova nälkä, jolloin syön aamulla tekemäni banaani-luumu-pakastemarja-pirtelön. Sitä on noin puoli litraa. Jollei sellaista ole mukana, saatan syödä annoksen kaurapuuroa tai femisoijaa+maustamatonta jogurttia.

Seuraavan kerran tulee nälkä yleensä yhden-kahden tienoilla, jolloin syön lämpimän ruuan. Yleensä eväänä on tähteitä tai pakastimeen tekemiäni valmiita annoksia. Joskus tilaan työpaikalle salaattiannoksen, kun muut tilaavat pizzaa, ja joskus ostan töihin mennessä aamulla matkan varrelta jonkin valmisruuan: keittoa tai mitä sattuu mieli tekemään. Harvemmin kyllä tekee mieli mitään teollisesti valmistettua mikroruokaa, mutta on sellaistakin sattunut. Talvisin harvemmin tulee tehtyä vihreää salaattia töihin, mutta kesäisin se on melkein päivittäinen eväs.

Yleensä päivällä teen toisen pannullisen teetä ja saatan ottaa pienen kahvikupposenkin iltapäivällä.

Napostelunnälkään pidän aina työpöydän laatikossa pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Satunnaisesti sieltä löytyy myös täysjyväkeksejä.

Seuraava ruokailun tilaisuus tulee töistä kotiuduttua viiden, kuuden maissa. Se on päivän kriittisin hetki, kun on kamala nälkä, väsyttää eikä jaksaisi tehdä mitään, ei ainakaan alkaa vääntää mitään terveellistä, hyvänmakuista ja ravitsevaa. Oikein huonoina päivinä syön voileipää. Huonoina päivinä syön mitä kaapista löytyy (sarjassamme paistettua munaa ja makkaraa). Vähän parempina päivinä wokkaan pakastevihanneksia ja kanaa/jauhelihaa. Hyvinä päivinä teen kunnolista kasvisruokaa.

Iltaisin napostelin usein "jotain hyvää", jonka tilalla olen nyt pyrkinyt pitämään omenoita ja muita hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä, kuivahedelmiä, omatekemää raakasuklaata. Ennen nukkumaanmenoa saatan ottaa vielä lasin soijamaitoa tai jogurttia.

Lisäravinteina olen kesästä asti ottanut kalaöljyä (e-epa), valkosipulikapseleita ja D-vitamiinia. Rasvaa käytän reilusti, ennen kaikkea kylmäpuristettua luomukookosöljyä, luomu extra virgin oliiviöljyä, jonkin verran voita ja avocadoa sekä pähkinöitä ja siemeniä. Kalasta en pidä, joten syön kalaöljykapseleita. Viimeisen kuukauden ajan olen syönyt myös viherjauhetta kapseleina.

Kakuttelua

2010-01-13T13:05:00.000+02:00

kuva täältä

Töihin piti sosiaalisesta painostuksesta viedä kakkua, joten ajoin paikallisen konditorian kautta aamulla. Sieltä saa aina unelmanhyvää, tuoretta leivonnaista, jota ei voi vastustaa. Eivätkä työkaverit voineetkaan - kaksi täyskäriä hävisi ennätysajassa. Enkä voinut minäkään. No, pitihän se testata, että millaisia tuli ostettua... Jos muuten elää siivosti, niin ei kai pari kakkupalaa kaada koko ruokavaliota? Itse asiassa niistä tuli niin ähky olo, ettei vähään aikaan tee mieli yhtään mitään makeaa. Äkkiä vihreää salaattia, tuoretta marja-banaani-viherjauhe-pirtelöä ja kaurapuuroa perään ennen kuin olo huononee yhtään enää tästä!!! Ja vettä pari litraa, että sokerimoska huuhtoutuu äkkiä pois mahasta. Sormea kurkkuun jollei muuten...

Vapaahetkeä netissä hyväksikäyttäen kävin lukemassa suosikkiblogejani. Quinoaa-blogissa Heidi puhui siitä, miten muutokset on hyvä tehdä rauhassa hitaasti, omaa tahtiaan kunnioittaen. Elikkä että kyllä se täyskäri jää jossain vaiheessa ihan itsestään pois - sitten kun sitä ei enää tee mieli. (Tällä hetkellä on juuri sellainen olo! Mutta onko vielä viikon päästä?) Aika onkin minulla ollut aina se kaikkein suurin ongelma. Viikko, kaksi on helppoa. Kuukausi - menettelee. Kaksi kuukautta - huh,huh. Mistä löytää motivaation niin pitkäksi aikaa? Kahden kuukauden kuluttua ei enää muista hurjimmissakaan painajaisissaan, miten huono olo tuli täyskäristä. Kun elimistö puhdistuu pikkuhiljaa, se alkaa kestää enemmän roskaruokaa. Pystyy syömään enemmän ja enemmän täyskäriä tai muuta sokerihöttöä - ja yllättäen huomaakin taas palanneensa takaisin siihen vanhaan mössöruokaan. Ja jälleen kerran saaneensa kamalan morkkiksen ja fyysisiä oireita.

Miten välttää repsahdukset - se on tuhannen taalan kysymys. Vielä en ole päässyt niin pitkälle että tietäisin vastauksen. Ensimmäinen kuukausi tuli eilen täyteen. Jos pääsen toisen kuukauden loppuun ilman suurempia repsahduksia, niin sitten ollaan jo hyvällä mallilla. Jostain vain se motivaatio ja sisäinen into pitäisi kaivaa.

Outoja mielitekoja

2010-01-12T13:32:00.000+02:00

Kirjoitinkin jo tuossa aikaisemmin, että sokerin sijaan on alkanut tehdä mieli hapanta. Yllätyksekseni on myös aamuisin alkanut olla nälkä! Tänäkin aamuna söin kaksi palaa ruisleipää, joiden päällä oli juustoa, kokonainen tomaatti ja iso kasa hapankaalia. Voi että oli hyvää!

Palasin taas töihin, mikä on toisaalta hyvä asia. Päivän aikana ei pääse ruokakaapille ja napostelu jää pois, mutta töissä juon koko ajan vihreää teetä. En ole kuitenkaan ihan vielä toipunut räkätaudista, koska olo on aivan vetämätön ja haluaisin vain nukkumaan. Töissä on melkein kaikilla jotain vaivaa: flunssaa, selkä jumissa, korkea verenpaine jne. Yleinen mieliala on aika väsynyt ja innoton. Sairasta touhua! Mitähän piristävää voisi keksiä tähän tammikuiseen koleaan harmauteen?

Sairastelun aikana aikaansaatua ja Askel 4

2010-01-08T11:42:00.000+02:00

Räkätauti alkaa hellittää. Olin välillä jo ihan epätoivon partaalla, miksi aina uudenvuoden jälkeen olen kipeänä. Tästä alkaa tulla jo perinne, jonka soisin nyt katkeavan lopullisesti. Perhe ja tuttavat ovat huolissaan, koska olen sairastellut viimeisten kuukausien aikana monta kertaa. Itse olen väsynyt ja kyllästynyt sairasteluun, mutta toisaalta lepääminen on tervetullutta ja olen nautiskellut rauhallisista päivistä sängyssä hyvien kirjojen ja kuuman teekupillisen kera. Kieltämättä mieleen on pujahtanut ajatus, olisiko ikävällä työpaikalla mitään tekemistä jatkuvan sairastelun kanssa... olen väsynyt ja stressaantunut pomoon, siinä se. Tämän vuoden yksi suurimmista toiveista on miellyttävä työympäristö ja kannustava mielenkiintoinen työ. Ei mitään väliä, mitä työtä tai mikä työympäristö, kunhan voin rehellisesti sanoa, että nautin siitä mitä teen. Se olkoon tavoite nro 1, koska sen myötä ratkeaisi monta muutakin ongelmaa. En panisi pahakseni kotiin jäämistäkään, jos vain talous olisi turvattu.

Makoillessani olen ehtinyt lukea Elsa Ervamaan ja Ritva Alkun kirjoittaman Elävä ravinto sekä Merja Niemen Aurinkoinen ruoka. Tässä linkki Ylen olotilan sivuille, joissa kerrotaan elävästä ravinnosta, ja linkki Elävän ravinnon yhdistyksen sivuille.

Vuosia (ellei jo vuosikymmeniä) sitten yritin siirtyä elävälle ravinnolle kehnolla menestyksellä. Silloinen työkaverini suositteli sitä, mutta oma motivaationi ei kuitenkaan ollut riittävä. Ruuan valmistaminen tuntui liian monimutkaiselta, raaka-aineet liian oudoilta ja ruuan maku oli liian "maanläheinen". Jotain siitä kuitenkin jäi jäljelle. Vuosien aikana olen useasti tehnyt maitohappoista elävää juomaa idätetyistä vehnän- ja rukiinjyvistä. Se piristää kevätväsynyttä olemusta ja on mukavan raikasta. Nytkin pyysin puolisoani tuomaan jyviä, kun hän lähtee käymään kaupungissa. Maaseudulla kaukana palveluista asumisessa on omat huonot puolensa. Jos ruoka loppuu kaapista, niin sitä ei niin vain lähdetäkään hakemaan nurkan takaa lähikaupasta. Kaikki syöminen pitää suunnitella etukäteen ja kaapeissa/pakastimessa pitää aina olla evästä siltä varalta, että lumentulo tai kevättulva katkaisisi tien tai sattuisi muuta odottamatonta. Toisaalta keväästä myöhäiseen syksyyn puhtaalta maaseudulta saa kerättyä pötyä pöytään: sieniä, marjoja, syötäviä kasveja. Vain talvella on ruokahuolto hankalampaa.

Tästä pääsenkin aasinsiltaa pitkin seuraavaan askeleeseen, joka siis tulee olemaan elävän ravinnon mukainen maitohapatettu juoma. Maitohappobakterien hyvä tekevistä vaikutuksista en ala nyt kirjoittaa, sillä ne ovat varmasti kaikille selvät. Virallinen lääketiedekin alkaa jo tunnustaa niiden hyödyt. Itse olen hapankaalin suurkuluttaja. Ostan Rasilaisen hapankaalia, jota ei ole pastöroitu. Kysyin asiaa tehtaalta, josta sain sähköpostilla vahvistuksen, ettei heidän hapankaaliaan pastöroida. Nykyään on mahdollista saada myös luomukaalia. Ainoa huono puoli on jäljelle jäävä muovipurkkien määrä, mutta onneksi niitä voi käyttää uudelleen pakastamiseen.
Sairastelun aikana olen kiinnittänyt erityistä huomiota runsaaseen juomiseen (yrttiteetä, sokeroimattomia ja lisäaineettomia mehuja, vettä) ja tehnyt päivittäin ison annoksen marja-banaanipirtelöä tehosekoittajalla. Olen syönyt myös Femisoija plus-valmistetta luomupiimään sekoitettuna. Se on hyvänmakuista ja sisältää runsaasti kuitua.

Sokerin ja sokeroitujen tuotteiden poisjättämisen jälkeen makuaisti on todella alkanut muuttua. Sokeria ei enää tee niinkään mieli ja se on alkanut maistua liiankin äitelältä suussa. Yhä enemmän ja enemmän on alkanut tehdä mieli hapanta ja karvasta makua, jotka ovat alkaneet maistua suussa paremmilta kuin koskaan. Uskon siihen, että elimistö tietää mikä on hyväksi, joten siitäkin syystä hapatetut ruuat tulevat nyt olemaan entistä suuremmassa osassa ruokavaliotani.

Takapakkia

2010-01-05T10:39:00.001+02:00

Niinhän siinä sitten taas kävi samalla tavalla kuin joka ikinen kerta aikaisemminkin. Ei tainnut ihan kuukautta vielä kulua uusia terveitä elämäntapoja ilman sokeria ja valkeita vehnäjauhoja, kun räkätauti iski kaikella voimalla. Kaikki ruumiiseen kasaantuneet nesteet pyrkivät ulos täydellä voimalla nenän ja kurkun kautta. Tulisivat edes luonnollista tietä, miksi ihmeessä pitää tukkia kaikki yläpään röörit paksulla keltaisella töhnällä. Sattuneesta syystä olen linnoittautunut budoaariini nessujen ja roskakorin kanssa, mitä nyt välillä juoksen hakemassa keittiöstä lisää kuumaa mehua.

Ja nyt painun ripustamaan sänkyä kuivumaan, sillä viimeisten 12 tunnin aikana olen saanut kokea, mitä todellinen hikoileminen tarkoittaa. Neljä paria pyjamia riippuu kuivumassa, viides menossa. Onneksi niitä on tullut joululahjoiksi viime vuosina...

Askeleen 2 tuloksia ja Askel 3

2010-01-02T20:40:00.000+02:00

Joulu ja uusivuosi ovat takanapäin yllättävän pienin lipsahduksin. Jostakin syystä tänään on taas nenä tiputellut aamusta asti, vaikka en ole tietääkseni vilustunut. Epäilen, että nämä räkätautikohtaukset ovat ruoka-aineallergiaa, vaikka en ole vielä keksinyt, mille aineelle voisin olla allerginen. Ne kestävät aina pari kolme päivää ja menevät sitten ohi yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Joskus ne ovat yhteydessä myös vatsan toimimattomuuteen, mutta nyt ei voi olla siitä kyse.

Olen pysynyt aika hyvin suunnittelemassani linjassa. Ainoa isompi lipsahdus oli litran jäätelöpakkaus, jonka tuhosimme puolison kanssa puoliksi uuden vuoden kunniaksi. Parempi sekin kuin litran viskipullo... Suklaalinjakin piti aika hyvin. Sain töissä useamman rasian lahjaksi, mutta ylen ystävälliset työkaverit pitivät niistä hyvää huolta, eivätkä edes valittaneet yhtään. Söin kaikkiaan kymmenkunta konvehtia koko joulun aikana, mikä on niin uskomattoman hyvin, että voisin vetää ison punaisen ruksin olohuoneen seinään! Normaalijouluna olisi mennyt kymmenkunta konvehtiaskia. Lahjaksi sain onneksi vain kaksi levyä, joista 50-grammaisen tuhosin ja 200-grammainen odottaa edelleen jatkojalostusta keittiön kaapissa. Voin siis onnitella itseäni erittäin hyvästä itsekurista.

Jouluksi varaamiani pähkinöitä, siemeniä ja kuivattuja hedelmiä menikin sitten ihan mukavasti, koska en tarkoituksella säännöstellyt niitä. Puoliso ihastui kurpitsansiemeniin, joten niitä tulee tilattavaksi lisää. Yllättävää kyllä, niitä ei pysty syömään kovin isoa määrää kerralla, koska ovat niin täyttäviä.

Nyt on sitten juhlat juhlittu ja edessä pitkä kylmä tammikuu. Olen miettinyt, mikä olisi seuraava askel terveyden suuntaan. Selailin blogeja, joissa ruokaohjeet ovat luomua, raakaa tai muuten terveellisemmästä päästä ja yritin löytää jotain sellaista sapuskaa, jonka voisin ujuttaa perheemme ruokavalioon huomaamatta ja ilman suurta työmäärän lisäystä tai ilman uusien kalliiden keittiökoneiden hankintaa. Olen tuskastunut! Eikö mitään n.k. terveellistä ruokaa pysty todellakaan tekemään ihan normaaleista aineksista ja normaalilla tavalla??? Kaikki löytämäni ohjeet vaativat kuivaamista, liottamista, idättämistä ja herra ties mitä ihmeellisiä ainesosia, joita varten pitäisi ajaa kaupunkiin tekemään hankintakierros. Muistin elävästi, mihin ongelmaan kaikki edelliset tervehtymisyritykseni ovat aina kaatuneet.

Tuskailun ja ahdistuksen jälkeen päätin, että menen siitä mistä aita on matalin ja etenen pienin askelin eteenpäin. Parannusta se pienikin parannus on. Joten päädyin - kaurapuuroon. Olen aina pitänyt siitä, se on nopea ja helppo valmistaa, ja suhteellisen hyvänmakuista. Herkkua siitä saa pakastemustikoilla pimpattuna.

Joten lupaan juhlallisesti, että tästä lähtien korvaan iltavoileivät lautasellisella pimpattua kaurapuuroa vähintään 5 päivänä viikossa. Pieneksi korvaukseksi lupaan myös, että mikäli puuron jälkeen jaksan ja haluan vielä voileipää, niin en ota huonoa omaatuntoa sellaisen syömisestä - kunhan se on ruisleipää päällystettynä isolla kasalla vihanneksia.

Superfoodismi

2010-01-01T18:39:00.000+02:00

Teen heti alussa selväksi mielipiteeni tästä uudesta muoti-ilmiöstä. Kannatan superfoodien syöntiä maalaisjärkeä käyttäen. Jokaisen tulee itse harkita asian hyvät ja huonot puolet omista henkilökohtaisista lähtökohdistaan ja tehdä oma päätöksensä. Mikäli tämä päätös on myönteinen, kannattaa sen jälkeen tutustua tarjontaan ja selvittää itselleen, ketä kauppiasta haluaa kannattaa. Valinnanvaraa on runsaasti sekä Suomessa että ulkomailla.

Superfoodit eli superruoka ovat kovasti henkilöityneet Olli Postiin ja Jaakko Halmetojaan. Niillä ymmärretään kai enimmäkseen ulkomailta rahdattuja eksoottisia ruoka-aineita, jotka maksavat maltaita. Ainakin Ollin blogissa mainostetaan näitä ulkomaanihmeitä nuoruuden innolla, joka välillä huvittaa ja välillä oksettaa. En silti tuomitse uutta asiaa jonkun yksittäisen ihmisen perusteella, vaan haluan tutustua siihen itse henkilökohtaisesti ja tehdä omat johtopäätökseni sen jälkeen.

Vaikka ruuan - ja joissakin tapauksissa - herkkujen tilaaminen ulkomailta ei ole ekologisesti kaikkein fiksuin valinta, niin joskus se saattaa olla perusteltua. Mielummin silti etsisin suomalaisia vaihtoehtoja, paikallista lähiruokaa, edullista tai ilmaista, luonnonmukaisesti kasvatettua tai kasvanutta. Luotan suomalaisen ruuan puhtauteen, ainakin enemmän kuin vieraan. Aluksi tutustun paikallisen marketin pakaste-, vihannes- ja hedelmätiskeihin. Onneksi pakastimeni on täynnä suomalaisesta luonnosta itse poimittuja marjoja: mustikoita, puolukoita, vattuja, karpaloita, aroniaa sekä oman pihan luomuomenoita raastettuina. Niillä on hyvä aloittaa tutustuminen tuoreeseen ruokaan, koska ne maistuvat hyviltä ja niistä saa helposti esim. pirtelöä. Itse aloitin superfoodismin alkeista ottamalla joka ilta pakastimesta sulamaan pienen kulhollisen erilaisia marjoja. Aamulla heitän ne tehosekoittimeen yhdessä banaanin, soijajauhojen, lempimausteeni kanelin ja vesitilkkasen kera. Teen paksua sosetta, josta syön osan heti aamukahvikupillisen jälkeen ja osan vien purkissa töihin evääksi. Jos haluan tukevampaa evästä, sekoitan siihen vähän maitorahkaa. Sekoitus sisältää mukavasti vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita, kuitua ja makua. Välillä ei edes tunne syövänsä terveysruokaa!

Takuu loppuu kun perävalot häviävät kulman taakse

2009-12-27T16:56:00.000+02:00

Maailma on täynnä erilaisia elämäntapaohjeita, -guruja, -blogeja, -kirjoja. Mielipuolisinta on, että jokainen ohje on erilainen ja jokaisella saavuttaa maailman parhaat tulokset - ainakin ohjeen kehittäjän (lue: rahastajan) mielestä. Viime aikoina on syntynyt melkoinen määrä myös suomalaisia blogeja, joissa hehkutetaan uutta auvoista elämäntapaa. Niiden kirjottajat ovat järjestään alle kolmekymppisiä terveitä urheilijatyyppejä, jotka eivät tosiaankaan tarvitsisi mitään ihmeitä tekeviä ruokavalioita. Kaikki kertovat nuoruuden innolla, kuinka ihanaa elämä on kun syö luonnonmukaista puhdasta terveellistä ruokaa - mutta yksikään ei kuvaa itse muutosprosessia pohjalta alkaen, kaikkia henkisiä ja ruumiillisia vaikeuksia joita itse prosessi tuo tullessaan. Selkeitä ohjeita on myös vaikea löytää puhumattakaan siitä, että aika monella itseoppineella gurulla ei ole minkäänlaista koulutusta terveydenhoidon alalle. Uskoisitko terveytesi ja hyvinvointisi sellaisen ihmisen käsiin, jolla ei ole edes perustietoja elimistön toiminnasta? Veisitkö kännykkäsi korjattavaksi pesulaan tai autosi ompelijalle?

Tämä blogi tuo toisenlaisen näkökulman muutosprosessiin - keski-ikäisen rupsahtaneen, rapakuntoisen, ikänsä pullamössöllä eläneen ihmisen näkökulman. Nuorilla ei ole aavistustakaan, miten vaikeaa on muuttaa puolen vuosisadan aikana kerääntyneitä pinttyneitä tapoja ja ajattelumalleja, muuttaa koko elämänsä erilaiseksi. Kerään tähän blogiin omia kokemuksiani ja löytämiäni asiallisia sivuja, joista on ollut apua minulle ja voi olla muillekin.

Onnekseni ei pullamössö ole vielä tehnyt suurta ruumiillista vauriota. Olen kohtuullisen terve, mutta jokseenkin kehnossa fyysisessä kunnossa. Olen ikäni inhonnut urheilua ja vaikka olenkin kokeillut joitakin lajeja, en ole koskaan löytänyt omaa lajiani - jos niin voisi sanoa. Urheilu on sado-masokisteille. Minulle riittää se arkiliikunta, jota saan työmatkoilla, kotihommissa, puutarhassa ja talvisin lumitöissä. Aika paljon saisi vinksahtaa pääkopassa ennen kuin alkaisin nauttia liikkumisesta tai lähtisin kuntosalille vapaaehtoisesti. Sitäpaitsi - en ihan tosissani jaksa uskoa, että itsensä rääkkääminen mitenkään parantaisi elämänlaatua.

Haluan vielä sanoa, että minulla ei ole minkäänlaista koulutusta terveydenhoidon alalta enkä anna mitään suosituksia kenellekään. Kehotan suhtautumaan blogiini kuin mielenkiintoiseen yksittäisen ihmisen kokeiluun. En kehota ketään kokeilemaan tässä blogissa esitettyjä asioita enkä ota mitään vastuuta, jos joku tekee niin. Kuten käytettyjen autojen kaupassa on tapana sanoa: blogitekstieni takuu loppuu kun perävalot häviävät kulman taakse.

Ja sitten tämänkertaiseen asiaan eli siihen, mistä löytää asiallisia ohjeita, joista ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi. Kuten aikaisemmin jo sanoin, on netistä vaikea löytää suomenkielisiä selkeitä, johdonmukaisia, yksinkertaisia - ja ilmaisia - ohjeita ihmisille, jotka haluavat aloittaa ruokaremontin. Englanniksi niitä löytyy enemmän. Kaikkein eniten niitä löytyy paikallisesta kirjastosta, johon tutustumista suosittelen lämpimästi.

Tässä yksi linkki:
http://www.thebestofrawfood.com/starting-a-raw-food-diet.html

Lisään linkkejä sivupalkkiin sitä mukaan kun löydän niitä lisää.

Askel 2

2009-12-21T20:54:00.000+02:00

Marja-banaanimössöjen syönti on suureksi ihmeekseni alkanut tuntua jopa ihan hauskalta, joten on aika ottaa toinen askel. Ensin kuitenkin kummastunut kommentti, jota en olisi koskaan uskonut päästäväni: olen tottunut kuumentamattomien marjojen makuun niin nopeasti, että kuumennetut marjakeitot ja -hillot eivät enää maistu yhtä hyviltä. Marjamössössä on yllättävän vahva maku ja se on yllättävän imelää itsessään, ilman mitään makeutusta. Mitkään kaupan karkit tai suklaat eivät vedä sille vertaa maukkaudessa ja aromikkuudessa. Olen sanaton!

Noniin, tämän peräti hämmentävän kommentin jälkeen siirrämme vasenta takatassua askeleen eteenpäin.

Joulun aikana olen perinteisesti mussuttanut kilokaupalla suklaata ja sen jälkeen ollut perinteisesti kaksi viikkoa flunssassa sängyn pohjalla. Täksi jouluksi en ole ostanut kotiin ainuttakaan palasta tai rasiaa kyseistä tavaraa. Olen kuitenkin antanut itselleni luvan maistaa, jos joku tarjoaa, sekä syödä pois kaikki suklaat, joita mahdollisesti saan joululahjaksi. Sikäli mikäli tekee mieli.

Herkuiksi olen varannut erilaisia pähkinöitä, auringonkukansiemeniä, suolattuja kurpitsansiemeniä ja kuivattuja hedelmiä. Tilasin myös nettikaupasta pienet pussilliset aineita raakasuklaan valmistamiseksi.

Raportoin tuloksista uuden vuoden jälkeen.

Kirveleviä tunnustuksia

2009-12-15T13:38:00.000+02:00

Miksi perusterve päälle nelikymppinen nainen alkaa kirjoittaa blogia ja mikä vielä pahempaa - avautua syöntitavoistaan? No lyhyesti sanottuna, onhan niitä hullumpiakin blogeja. Hyvässä lykyssä tästä tulee jotain hyötyäkin jollekin, itselleni tai muille jos joku sattuu eksymään tänne.

Kuten aikaisemmin jo kirjoitin: Haluan olla terve, elinvoimainen ja hyväntuulinen.

Tämä on se kaikkein tärkein asia, paras motivaattori ja ruoska jolla piiskaan itseäni. Tähän asti on ollut vähintään kaksi lenssua vuodessa, joita siivittävät krooninen väsymys ja kaikki siihen liittyvät ongelmat. Tuntuu, että en koskaan ehdi palautua normaalitilaan. Vähintään kaksi kertaa vuodessa olen aloittanut uuden laihdutuskuurin, joka on kestänyt tasan kuukauden tai parhaassa tapauksessa puolitoista. Ummetuksesta ja erilaisista keinoista sen häätämiseksi voisin kirjoittaa kirjan. Minulla on viha-rakkaussuhde ruokaan ja selkeä mielipide kaksikymppisistä pikkutytöistä, jotka elävät pelkillä salaatinlehdillä koska ovat liian lihavia. En kuitenkaan viitsi julkaista sitä, koska joku alaikäinen saattaa käydä lukemassa sen.

Suhteeni ruokaan on jakomielitautinen: Aina välillä tulee kausia, kun himoan suunnattomasti vihreää salaattia ja rehuja. Vähintään kaksi kertaa vuodessa alkaa kaikki syöminen tökkiä niin pahasti, että olisin kaikkein onnellisin jollei tarvitsisi laittaa murustakaan suuhun. Mikään ei maistu eikä elimistö ottaisi vastaan edes kaurapuuroa, joka on tähän asti toiminut hyvänä hätävarana. Aina räkätautien ja satunnaisten vatsaflunssien jälkeen elän pari kolme viikkoa hyvinkin terveellisesti - kunnes repeän syömään herkkuja jonkun Tärkeän Sukulaisen syntymäpäivillä ja siitä se alamäki taas alkaa.

Vaikka olen virallisen lääketeollisuuden silmissä perusterve - eli en sairasta mitään sellaista kroonista tautia, johon tarvitsisin säännöllistä lääkitystä - niin omissa silmissäni sairastan kroonista väsymystä ja innottomuutta, elämänhaluttomuutta ja lievää masennusta, joihin on pakko saada muutos.

Tällä hetkellä vuoden väistämätön kiertokulku on kaivanut esiin sietämättömän makeanhimon, jolle mikään määrä sokeria ei tunnu olevan tarpeeksi. Mitäs siitä, että maailmani on täynnänsä samasta kohtalosta kärsiviä ihmisiä... puputamme Fazerin sinistä aamusta iltaan ja kilpailemme siitä, kenellä on kaikkein isoimmat mustat pussit silmien alla. Paitsi että --- jotain omituista on tapahtunut. FAZERIN SININEN EI ENÄÄ MAISTU HYVÄLTÄ! Se maistuu imelältä, raffinoidulta sokerilta ja halvalta huonolta rasvalta, mutta ei miltään muulta - siinä ei ole mitään muuta makua! Elämäni on kääntynyt raiteiltaan ja pilalle hemmoteltu makuaistini on suistunut kaaokseen. Olen alkanut himoita oikeita, tuoreita, luonnollisia makuja joita ei ole pilattu elintarviketeollisuuden käsissä. Elimistöni suorastaan huutaa puhdasta, raikasta ja virkistävää ravintoa. Olen kuullut tämän hätähuudon ja alkanut toimia sen mukaan.

Askel 1

2009-12-14T15:38:00.000+02:00

Tämä on ensimmäinen askel kohti hyvää oloa ja terveyttä. Olen päättänyt tyhjentää pakastimeni kesällä kerätyistä marjoista: mustikoista, mansikoista, puolukoista, karpaloista, metsävadelmista, aronioista sekä oman pihan omenoista, jotka pakastin raastettuina.

Olen aina inhonnut sulaneita limaisia marjoja, joten helpoin tapa syödä niitä, on soseuttaa ne tehosekoittimessa banaanin kanssa sopivan paksuksi pirtelöksi, johon voi huomaamatta upottaa muitakin ikäviä mutta terveellisiä aineksia, kuten esim. proteiinijauhetta. Tällä tavalla saa aikaiseksi vitamiini- ja kuitupitoista ruokaa, jota voi syödä aamupalaksi tai ottaa töihin evääksi.

Lupaan itselleni tehdä ja syödä tätä mössöä vähintään 5 päivänä viikossa.

Alkutilanne

2009-12-12T11:18:00.000+02:00

Perustiedot:
keski-ikäinen nainen, hyvin perinteinen savolainen ruumiinrakenne, BMI noin 30 tai satunnaisesti vähän yli/ali - ollut viimeiset 10 vuotta lukuisista laihdutusyrityksistä huolimatta, tai ehkä juuri niiden vuoksi. Kärsivällisyys ei ole koskaan riittänyt kuukautta kauempaa, mikä ei todista juuri muuta kuin kaikenmaailman atkinssien, karppausten, kaalikeittodieettien ja ties minkä surkeudesta. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt lujan päätöksen olla enää koskaan elämässäni laihduttamatta. Saas nähdä, kestääkö tämä kuukautta kauempaa...

Projekti:
Tutustuin superfood-uskontoon tänä syksynä ja kiinnostuin. En itse hurmoshenkisestä aivottomasta palvonnasta, joka kohdistuu ulkomaalaisiin guruihin ja heidän myymiinsä kultaakin kalliimpiin elintarvikkeisiin, lisäravinteisiin ja super-keittiökoneisiin - vaan itse ajatukseen. Tunnistin jo aikoinaan kansaa kaataneen Ann Wigmoren ja hänen vihreän ruokavalionsa, jota yritinkin noudattaa vuosia sitten. Sivumennen sanoen se yritys maatui yhdessä vehnänoraan jätösten kanssa kompostiin.

Jotain jäi kuitenkin itämään korvien väliin - ikään kuin muutama vehnänsiemen olisi tehnyt sinne pesän ja jäänyt odottamaan parempaa multaa, jossa voi alkaa kukoistaa kun tulee sopiva aika. Nyt se on tullut, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Olen henkisesti valmis lopettamaan ruumiini rääkkäämisen äidin leipoman vehnäpullan avulla. En silti aivottomasti edellisen sukupolven perintörahoja viskellen amerikan gurujen suuntaan, vaan maltilla ja kokeillen, suomalaista suosien, lähiruokaa ja luomua käyttäen, itse omia kivikautisia metsästysvaistojani hyväksikäyttäen silloin kun se on mahdollista.

Aloitusaika on tietysti huonoin mahdollinen. Vihreän syötävän metsästys tähän vuodenaikaan - no onnistuuhan se kaupan pakastealtaasta ja vihannestiskiltä. Mutta pitäähän elämässä olla haasteita.

Tavoite:
Ruuanlaiton pitää olla helppoa, nopeaa ja hauskaa. Ruuan pitää olla ruokaa: maukasta, maukasta ja maukasta. En halua pureskella tuntikausia raakoja kauranversoja, joista jää suuhun ainoastaan säikeitä hampaiden väliin, paha maku ja mahaan ikuinen kaasunkierto.

Haluan olla terve, elinvoimainen ja hyväntuulinen. Silloin blogin kirjoittaminenkin on mukavampaa. Tämä on tavoite Numero 1!

Luonteeltani olen ikuinen kokeilija. Aion siis toteuttaa itseäni ja kokeilla terveellisempää elämäntapaa, johon ei kuulu laihduttaminen. Blogini nimi juontaa tästä periaatteesta. Kaikkea pitää kokeilla edes kerran - paitsi kantritanssia ja ...